Seghesio Old Vine Zinfandel 2003

Mielettömän upea rubiininpunainen väri on aivan uskomaton. Taideteos jo pelkän värin perusteella. Tuoksussa on jykevästi tammea ja vadelmaa, aavistus alkoholia ja ripaus kukkaisia tuoksuja. Tuoksusta voisi nauttia vaikka kuinka pitkään, mutta kaipa tätä uskaltaa maistaakin. Suutuntuma on lämmin ja sopivan notkea, maku on soljuvan tasapainoinen ja sanalla sanottuna herkullinen. Maussa on myös kypsää luumua ja miellyttävää mausteisuutta. Jälkimaku on hienostuneen pitkä ja maukas. Voimakkaiden viinien ystäville sellaisenaan nautiskeltavaksi tai hyvien liharuokien seuralaiseksi. Loistoviini.

94 pistettä.

Laivojen tax-freestä n. 26e / 0,75l
Alkon tilausvalikoimassa 32,90e.

Royal Oporto Colheita 1977

Portviini kuuluu jouluun, joten jos tätä jaloa nektaria hankkii vain kerran vuodessa, voi siihen hieman panostaakin. Pullo on itsessään jo erittäin hieno, mutta upean mahonginruskea väri viimeistelee pullon juhlapöytäkelpoiseksi. Tuoksu on upean rusinainen ja makea ja maku on kieltä hellittelevän pehmeä ja herkullinen. Jälkimaku kestää ja kestää. Viini on äärimmäisen tasapainoinen ja hienostunut. Korkeahko alkoholipitoisuus tuntuu ainoastaan lyhyenä hetkenä nielaistessa, muutoin kokonaisuus hipoo täydellisyyttä.

Alkon sivut kertovat pullosta seuraavasti:

Royal Oporto Colheita 1977 on colheitaportviini. Nämä viinit tehdään yhden ja saman vuosikerran viineistä, joita kypsennetään tammitynnyreissä vähintään kahdeksan vuotta. Sekä satovuosi että pullotusvuosi on merkitty etikettiin. Colheitaportit ovat kuluttajalle valmiiksi kypsytettyjä. Real Companhia Velha on lähes 250-vuotias portviinitalo. Se perustetiin jo vuonna 1756 kuningas Dom José I:n Pombalin markiisille antamalla mahtikäskyllä. Sen mukaan yhtiön tuli yksinoikeudella säädellä portviinin tuotantoa ja kauppaa. Yhtiön saavutuksiin kuuluukin koko portviinialueen kartoitus ja viinitarhojen luokitus 1700-luvun puolivälissä. Näin portviinialue sai ensimmäisenä viinialueena maailmassa tarkat rajat. Yhtiö säilytti viranomaisasemansa aina vuoteen 1850 saakka. Real Companhia Velha siirtyi vuonna 1960 Manuel da Silva Reisin omistukseen. Yhtiö omistaa n. 2000 hehtaaria tarhoja Dourossa.

Kun mukaan lisätään vielä fazerin sinistä suklaata, on kokonaisuus rikollisen herkullinen. (Tumma suklaa tai Brunbergin tryffelit eivät ihan yhtä auvoisia makuelämyksiä tuottaneet).

95 pistettä.

Alkosta, 39,90e 0,75l.

Champagne Arlaux Brut

Joulun alkuruokapöydässä tarjoiltiin Arlauxin samppanjaa, joka hoiti tehtävänsä varsin mallikkaasti toimien hyvin yhteen mädin, savulohen ja jopa mustaherukkasillin kera.

Tuoksu on hieman paahteinen ja jokseenkin hedelmäinen, muttei kuitenkaan erityisen intensiivinen. Maku on voimakas ja paahtunut. Paahteisuus ei ole kuitenkaan kovin miellyttävää vaan jollain tavalla agressiivista. Jälkimaku on alussa melko hedelmäinen, mutta muuttuu nopeasti hieman happamaksi. Ei mitenkään erityisen mieleenpainuva samppanja, kohtalaisen kuohuviinin tasoa.

83 pistettä.

Ei saatavilla alkosta.

(Edit: Kyseessä lieni liian lämpimässä käynyt pullo, sillä toisen saman erän viinikaapissa säilytetyn viinin aromit olivat huomattavasti paremmin kohdillaan ja uudemmalla maistelukerralla viini kipusi hieman yli 90 pisteeseen ja oli maultaan huomattavasti hedelmäisempää ja parempihappoista.)

Mas La Plana 1996

Joulupöytä ei ollut katettu mitenkään kaikkein perinteisemmällä tavalla ja pääosaa näytteli herkullinen lammaspaisti ja vastanäyttelijänä oli magnumpullo Mas La Planaa.

Viinin väri on selkeän punainen, mutta reunoilta aavistuksen verran rusehtava. Tuoksussa tummia marjoja ja hienostunutta savuisuutta vaniljan säestämänä. Erittäin miellyttävä. Maku on häkellyttävän tasapainoinen ja pitkäkestoinen. Voimakas ja täyteläinen, hienon marjaisa ja lämmin. Suutuntuma on valitettavasti hieman vetinen, mutta muutoin viini on erinomaisessa kunnossa. Vuosikerta 1996 on tuottajan edustajan mukaan nyt parhaimmillaan ja varsin maistuva kokonaisuus lasissa helmeileekin.

93 pistettä.

Alkosta, 29,10e 0,75l (Vuosikerta 2002)
Laivoilta tax-freestä alle 20e.

Leviné Blanc

Vaisu väri, vaisu tuoksu, ensimmäinen kulaus ei herätä suurempaa intohimoa, toinen kulaus ... Ei pysty, liian hapokasta.

(Tämä on kunnianosoitus niille muutamalle sankarille, jotka ovat onnistuneet tulemaan blogiin hakusanoilla "liian hapokasta")

Jos joku ei vielä tiedä mistä tämä nykyinen tähdenlento on saanut alkunsa, niin tänne sivulle on kerätty kaikki tarpeellinen mitä tuohon ilmiöön liittyy. Kiitos ja anteeksi.

Marques de Arienzo Reserva Especial 1998

Voimakas, jykevän marjainen, nahkainen ja mausteinen tuoksu. Erittäin tasapainoinen ja lupaava ensivaikutelma. Maku noudattelee tuoksua ollen rohkean roteva ja väkevä. Pitkä tammikypsytys tuo mukaan tammen ja vaniljan aromeita ja kokonaisuus on todella miellyttävä. Voimakkaiden viinien ystäville sellaisenaan nautiskeltavaksi, mutta varmasti myös loistava kumppani selkeänmakuisille liharuuille.

92p

Alkosta, 18,98e, 0,75l

Mielenkiintoista kuunneltavaa

Ylen Radio 1:n Aristoteleen kantapäässä oli lauantaina vieraana Essi Avellan ja päivän keskusteluaiheena oli viinikieli. Mielenkiintoista kuunneltavaa kaikille viininystäville. Asiaa oli paljon myös Master of Wine -tutkinnosta, viinin arvioimisesta, viinin luonteenpiirteistä ja terminologian satunnaisesta naurettavuudesta.

Kyseinen jakso on saatavissa YLE:n nettisivuilta mp3-muodossa.

Hewitson Miss Harry 2005

Viinin väri on joulunpunainen ja tuoksu kuin paahdetulla boysenmarjalla. Ajatuksen tasolla siis, oikeasti paahdettu boysenmarja olisi varmastikin vähintäänkin epäilyttävä tuttavuus. Tuoksusta paahtaa läpi myös alkoholi, mutta kokonaisuudessaan tuoksu on puhdas ja selkeä.

Maku on tuhti ja tuntuu täyttävän suun runsaudellaan. Erittäin tasapainoinen juoma, josta pystyy aistimaan makeahkoja marjoja, ja alkoholi ryydittää makua hienostuneesti. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä, joskin 15% alkoholipitoisuus hieman polttelee suussa vielä nielaisun jälkeenkin.

Viini on tehty samasta legendaarisesta Rhônen rypäleyhdistelmästä Grenache-Syrah-Mourvedre kuin n. vuosi sitten korkattu Rosemount GSM ja ilmeisen hyvin ovat kyseiset lajikkeet Australiaan kotiutuneet.

Pullossa on kierrekorkki, joten viinin tasalaatuisuuden pitäisi olla taattu. Suosittelen vähintään puolen tunnin dekantointia tälle, sillä maku tasaantuu vielä huomattavasti viinin hetken hengähtäessä.

Juustoportin Brandy-pähkinäjuusto nostatti viinin alkoholin vielä selkeämmin esille, joten kyseinen yhdistelmä ei ainakaan päädy vieraiden suihin, vaikka juusto sinällään herkullista onkin. Täydellistä viini-juustoparia odotellessa.

90 pistettä.

Alkosta, 13,85e, 0,75l

KWV Pinotage 2003

Miellyttävä tuoksu, erittäin marjaisa ja tukeva. Korkeahko alkoholipitoisuus (14%) tuoksuu hieman läpi etäisen luumun vivahteen. Maku on alussa pehmeä ja tasainen, erittäin hedelmäinen ja maukas. Alkoholi lämmittää, jälkimaku loppuu lyhyeen eikä miellytä ainakaan minua erityisemmin. Suuhun jää hieman karvas ja pliisu maku. Jälkimaun takia vaatii mielestäni jotain naposteltavaa seurakseen ja parhaimmillaan viini onkin ruuan kanssa.

81 pistettä.

Alkosta, 9,48e, 0,75l

Le Beaujolais Nouveau est arrivé!

Marraskuun kolmas torstai on nyt takana ja uudet beaujolaisit maisteltuna. Nouveaut ovat vuodesta toiseen melko samanlaisia, joten jätin suosiolla tarkemmat analyysit tekemättä, mutta todettakoon, että molemmat alkoon saapuneet pullotteet olivat varsin nautintakelpoisia ja kepeitä viinejä, jotka toimivat loistavana vauhdittajana illanvieton aloituksena. Nouveaut ovat juhlan aihe eikä niitä tule liikaa vatvoa. Tärkeintä on, että viinistä nauttii ja Beaujolais Nouveau muistuttaa meitä siitä, että viini on kuitenkin loppujen lopuksi parasta tässä ja nyt. Kippis!

La Pieve Pinot Chardonnay

Italialaista kuohuvaa löytyy lasista tänä iltana. La Pieve on heti tuoksusta lähtien konstailemattoman hedelmäinen ja mietoa tuoksua ryydittävät päärynänkuoren hennot aromit. Myös kuivan viinin maussa maistuu päärynät ja jälkimaussa on miellyttäviä sitruksen vivahteita. Suutuntuma on hieman rauhaton, mutta viini on kaikenkaikkiaan erittäin tasapainoinen ja miellyttävä. Nautittavaksi sellaisenaan. Hyvä vaihtoehto aidolle samppanjalle, etenkin hinta-laatusuhde on erittäin hyvin kohdallaan.

90p

Alkosta, 8,26e 0,75l.

Casillero Del Diablo Cabernet Sauvignon 2004

Tuoksu on monipuolinen ja runsas eikä siitä oikein saa otetta.

Maku on terävähkö, jonkin verran tanniininen ja lämmin. Olin odottanut ehkä hieman hedelmäisempää kokonaisuutta, mutta viini on jotenkin sulkeutuneen oloinen. Jälkimaussa palaneen tammen aromeja.

Valion ritari-juusto loihtii juomasta esille miellyttäviäkin piirteitä ja uskoisin että juustopöydässä tai ruuan kanssa viini olisi kaikkein omimmillaan. Yksinään nautittuna kuitenkin melko vaatimaton viini. Naposteltavaa varattava tämän kanssa.

Lähialkossa oli vuoden 2004 pullotetta, mutta uudempaa 2005-vuoden viiniä on kehuttu Casillero Del Diablon parhaaksi vuosikerraksi ikinä. Mielenkiinnolla odotan että saisi vertailuun, sillä jos uusi vuosikerta on tästä selkeästi parempaa, on viini jo kohtuullisen hyvä ostos. Vuoden 2004 viini ei ole kuitenkaan mitenkään erikoinen.

83 pistettä.

Alkosta, 9,98e 0,75l

Zenato Valpolicella Superiore 2003

Syvä, likipitäen läpinäkymättömän tummanpunainen väri. Tuoksussa miellyttävää marjaisuutta ja hentoa hedelmäisyyttä. Suutuntuma on melko vetinen, mutta viinistä irtoavat maut korvaavat paljon. Kokonaisuus on pehmeä ja tasainen. Jälkimaussa pippurisia vivahteita ja kielellä voimakkaan marjaisia aistimuksia. Herkullinen viini, joka toimii etevästi sekä itsenäisenä kokonaisuutena että ruuan seuralaisena.

Erinomainen pari kermaiselle kesäkurpitsa-aurajuustopastalle.

90p

Alkosta, 9,37e 0,74l

Château De Seguin Cuvée Prestige 2002

Tuoksu ei tuo itseään kovinkaan voimakkaasti eteen vaan on hyvin mieto. Alussa pehmeän marjaisa ja herukkainen, lopussa kevyen mokkainen. Erittäin puhdas ja siisti tuoksu.

Maku on lattean marjaisa, muttei kuitenkaan yhtä marjamehumainen kuin keskimääräisessä pullossa Beaujolais Nouveauta. Hento mausteisuus maistuu miellyttävästi harmonisessa kokonaisuudessa. Suutuntuma on miellyttävä, tanniineja tai ylenmääräistä hapokkuutta ei ole nimeksikään, vaan juoma on erittäin helppoa ja pehmeää juotavaa. Alkoholia ei pysty aistimaan vaikka yrittäisi. Hyvin tasapainoinen viini, joka toimi yllättävän hyvin intialaisittain maustetun kanan kanssa.

91 pistettä.

Alkosta, 14,98e 0,75l

Sancerre La Chatellenie 2004

Jalon väristä viiniä. Valkeaa valoa vasten vaaleankultainen ja hieman sitruunanvärinen vivahdus. Tuoksu on ruohoinen, melko pähkinäinen ja hapokkaan oloinen. Maussa jatkuu selkeä pähkinäisyys ja hento herukkaisuus. Hapokkuus on Sauvignon Blancille tyypillisesti vahvasti läsnä. Sielukas, vivahteikas ja tyylikäs viini. Jälkimaussa on tiettyä hedelmäistä makeutta muuten kuivassa viinissä. Kokonaisuus on tasapainoinen koko matkan tuoksusta nieluun.

90p

Alkosta, 15,61e, 0,75l

Viinikoulu

Viiniblogi.fi kävi tutkivan journalismin nimissä tutustumassa Viinilehden järjestämään viinikouluun. Kurssi järjestettiin kulttuuritehdas Korjaamon tiloissa. Tilat olivat hieman askeettiset, mutta palvelivat tarkoitusta. Tunnelma oli rento ja vetäjänä toimiva Mika Vanne oli esityksessään luonteva ja erittäin asiantunteva (Mitä Master of Wine-opiskelijalta voinee edellyttääkin).

Kurssi sopii tosiaan sekä ihan vasta-alkajille että pidemmälle ehtineillekin. Asioita käsiteltiin sopivan pintapuolisesti, että alkavat viininenätkin pysyivät hyvin mukana, mutta kuitenkin riittävän syvällisesti että hieman harrastaneemmatkin saivat illasta paljon irti.

Maisteltavat viinit olivat hyvin valittuja ja toivat selkeästi esiin tyypillisiä piirteitä kunkin alueen ja rypäleen ominaisuuksista, etenkin kun samalla yhdessä käytiin läpi viinien ominaisuuksia ja miten esim. kasvulämpötila vaikuttaa lopputulokseen. Mukana olleiden pullojen hinnat vaihtelivat vajaasta kymmenestä eurosta hieman yli kahteenkymmeneen. Omiksi suosikeiksi päätyivät valkoviineistä Fetzerin Chardonnay, 87p ja punaisista Bellinghamin Shiraz, 86p.

Pisteasteikoista haluaisin mainita vielä sen, että kyseessä on allekirjoittaneen oma henkilökohtainen maku, joka kertoo vain ja ainoastaan omista mieltymyksistäni. Kolmasosa läsnäolleista piti Palandri Sauvignon Blancia parhaana maistetuista valkoviineistä ja itse olisin antanut sille ei-niin-mairittelevat 75 pistettä.

Voin kyllä vakaasti suositella viinilehden järjestämiä maistelutilaisuuksia. Syksyllä on tulossa vielä useita eri teemoihin liittyviä iltoja, joten saattaa olla että tulen käymään tuolla vielä uudestaankin. Etenkin Chilen huippuviinit kiinnostaisivat...

Estola Gran Reserva 1996

Vaniljaa, vaniljaa, vaniljaa... Miltei jälkiruokamainen vaniljaisuus hohkaa keskitäyteläisen viinin maussa. Tuoksu on aika hyvin linjassa maun kanssa; nenä aistii vahvaa tammea jonka seassa vanilja häivähtää. Tuoksu ei ole kovinkaan runsas, mutta maun monimutoisuus tuo mielenkiintoisen lisän tälle juomalle. Jälkimaussa maistuu kukkaiset, jopa hieman ruusuiset vivahteet. Maistuva viini sellaisenaan, parhaimmillaan varmaan jonkun ei-niin-vahvanmakuisen liharuuan seurana.

87p

Alkosta, 11,58e 0,75l

Bernard-Massard Cuvée de L'Ecusson Brut

Luxemburgilainen samppanjametodilla valmistettu kuohuviini.

Maku on erittäin kuiva, mutta silti miellyttävän hedelmäinen. Kuplat ovat pieniä ja räjähtävät valloilleen kielellä. Maussa on jopa trooppisten hedelmien vivahteita ja lievää paahteisuutta. Jälkimaku on kuitenkin hieman mitäänsanomaton. Kokonaisuus on tasapainoinen, mutta jälkimaku häilyy nopeasti. Tuoksu ei herätä sen kummempia intohimoja suuntaan eikä toiseen. Miellyttävä kokonaisuus silti. Laadukas kuohuviini joka sopii hyvin onnittelumaljaksi ja pärjäisi varmasti ruuankin seurassa.

84 pistettä.

Alkosta, 11,29e 0,75l

Pelissero Piani 2004 Barbera D'Alba

Rankan työpäivän jälkeen on mukava käydä viinilasillisella, etenkin jos sattuu työskentelemään keskustan tuntumassa. Via Enoteca on yksi kaupungin parhaista paikoista jos haluaa tutustua italialaisiin viineihin. Tänään lasiin kaadettiin otsikossa mainittua piemontelaista rypäletuotetta.

Tuoksu on nahkainen ja metsäinen, kiehtovalla tavalla maanläheinen ja jopa hieman tryffelimäinen. Maun puolesta sama mystiikka jatkui erittäin tasapainoisena ja voimakkaana suussa. Tuhtia ja poikkeuksellisen voimakasta tummaa marjaisuutta. Tästä viinistä löytää joka siemauksella jotain uutta ja moniulotteiseen makumaailmaan ei helposti kyllästy. Ihanan luonteikas ja tumma viini.

93p

Via Enotecasta, 8e/16cl

Mendoza

Argentiinan tunnettu viinialue on lainannut nimeään tälle Altian vuosikerrattomalle peruspunkulle. Hieman yli viiden euron hinta ei paljoa köyhdytä eikä odotuksetkaan ole kovin kummoiset. Siinä mielessä viini yllättääkin positiivisesti, sillä pahaa tämä ei kuitenkaan ole.

Syvän tumma väri ei ole kauhean intensiivinen, eikä tuoksukaan herättele sen kummempia intohimoja suuntaan tai toiseen. Ahkeralla nuuhkimisella tavoittaa lähinnä alkoholin vivahteita, joten maistamiseen siirrytään hieman epäilevin tunnelmin. Yllätys on kuitenkin mieluisa, sillä viini on kohtuu mautonta. Pelkotiloissani olin jo ehtinyt maalailla piruja seinille, mutta erittäin juomakelpoista tämä on, vaikka persoonallisuutta ei ole nimeksikään. Maistuu peruspunaviinille, sellaiselle, jonka kanssa on hyvä aloittaa tutustuminen viineihin. [Olettaen, että ei ole koskaan viiniä juonut ja haluaa totuttaa makuhermojansa uuteen nesteeseen.]

Kepeä seurusteluviini, jonka vähänkään voimakkaampi ruoka jyrää alleen alta aikayksikön. Ei rypäle- eikä vuosikertatietoja pullossa, mutta Alkon sivut tietävät kertoa, että rypäleinä on käytetty Sangiovesea ja Malbecia. Tätä voisi hyvin tarjota ei-viinisnobeille kavereille illanistujaisissa. Itse ainakin lipittelen tätä mieluummin kuin täyteläisen tammisia viinejä. Ruokajuomat ja nautiskeluviinit sitten erikseen.

79p

Alkosta, 5,29e 0,75l

Drappier Brut Carte-D'Or

Tuoksu on aluksi yllättävän paahteinen, mutta hetken lasissa levättyään paahteisuus väistyy ja tilalle tulee erittäin harmoninen hedelmäinen tuoksu. Samppanjan väri on yllättävän punertava, hieman ruosteenvärinen, muttei kuitenkaan rosé. Mausta löytyy todella selkeästi vihreää omenaa, mutta maku ei ole kuitenkaan liian hapokas. Kokonaisuus on tasapainoinen ja siirtymä omenaisesta ensikosketuksesta hieman väkevähköön jälkimakuun on pehmeä. Jälkimaussa on strongbow-tyyppistä kuivaa ja ylikypsää omenaa.

Mielenkiintoisen erilainen samppanja, joka ei kuitenkaan erotu muuten kuin omenaisuudellaan.

88p

Alkon tilausvalikoimasta tai ainakin Erottajan Alkosta.

16,99e 0,375l
29,80e 0,75l

Jeanmaire Brut Cuvee Veuve Hennerick

Viiniblogi.fi:n samppanjakesä jatkuu. Vuorossa tällä kertaa Alkon edullisemmasta päästä oleva samppanja, joka kantaa ylpeästi Champagnen alueen mainetta.

Tuoksu on etupäässä hedelmäinen, aavistuksen häivähdys paahteisuutta. Ensivaikutelmat suusta ovat erittäin raikkaita ja pirteitä sekä hieman hapokkaita. Maussa jatkuu tuoksusta tuttu hedelmäisyys. Loistava juoma sellaisenaan, mutta "se jokin" vaan puuttuu. Erittäin laadukas ja alueesta johtuen tarkkojen normien mukaan käsin tehty loistoviini, joka kuitenkin kaipaisi hieman enemmän luonnetta.

89p

Alkosta, 23,90e 0,75l

Nugan Estate Durif 2002

Hieman epätavallisempi Durif-rypäle tällä kertaa käsittelyssä. Yhdysvalloissa tätä kutsutaan yleisesti Petite Shiraziksi. Alkon myyjän suositus kun miltei kaikki Zinfandelit oli normaalivalikoimasta käyty läpi. Durifia viljellään nykyään etupäässä Yhdysvalloissa ja Australiassa, sillä tiivisterttuiset hedelmät mätänevät helposti liian viileissä ilmastoissa. Durif on risteytetty Syrahista ja Peloursin-rypäleestä.

Tuoksu on eläväinen, nahkainen ja synkkä. Ylikypsää hedelmää. Suutuntuma on miellyttävä ja voimakas, mutta korkeahko alkoholipitoisuus(14%) maistuu läpi rikkoen kokonaisuutta. Maussa on aistittavissa paahtuneen tammen aromeja ja viini on melko hillomainen. Jälkimaku viipyy pitkään, mutta etanoli on ikävän voimakkaana läsnä. Ruokaviini esimerkiksi lampaan seuraan. Käy hätätilassa myös juustojen kumppaniksi, mutta kunhan jotain ruokaa tämän kanssa varaa, niin lasissa on ihan kelpo viini.

82p

Alkosta, 14,60e, 0,75l

Nicolas Feuillatte Brut Champagne

Kesä on kuohuviinien ja samppanjoiden aikaa, joten viiniblogi.fi on ottanut tämän kesän tavoitteeksi laajentaa samppanjatuntemustaan maistelemalla.

Tuoksussa on hennon paahteisia vivahteita, runsaasti hedelmää ja lievää voisuutta. Vartin lasissaolon jälkeen paahteinen aromi voimistuu hieman. Pirskahtelevan hunajainen ensikosketus tuo ihanan tunteen kielelle ja runsas kuplinta täyttää koko suun. Jälkimaussa korostuu ensin jykevähköt, puiset aromit jotka muutaman sekunnin kuluttua kuitenkin muovautuvat hennon hunajaiseksi ja silkkisen hennoksi kosketukseksi. Upean ylellinen malja- ja onnitteluviini.

En tiedä eroaako Viking Linella myyty pullo mitenkään muuten kuin etiketiltään alkon vastaavasta. "Specially selected for Viking Line" lukee etiketissä ja alkon sivuilta löytyvä pullo on selkeän sinisävytteinen kun taas merihenkisempi pullo on koristeltu keltaisin etiketein.

Pidän tästä enemmän kuin Veuve Clicquot:sta.

92p

Viking Line, 12e, 0,375l.
Viking Line, 21e, 0,75l.
Alkosta ilmeisestikin 27,90e, 0,75l.

Montenegron viinit

Noniin, nyt on pari viikkoa vierähtänyt ja lomaa olen pitänyt myös blogaamisesta, eli vaikka viinejä tulikin nautittua, pääpaino oli lomailemisessa ja vain vähän kalliimmasta viinilaadusta tuli kirjoiteltua jotain ylöskin. Yleiskatsauksena Montenegron viineistä voisi todeta, että laatu on todella hyvää. Yhtäkään viemärikelpoista viiniä ei tullut vastaan, vaikka kokeilimmekin supermarkettien 2e/litra -halppisviinejä. Kreikassa monet edullisimmat viinit kelpasivat korkeintaan ruuanlaittoon. Täällä kaikki tuntui juotavaksi tarkoitetulta.

Ehdottomasti suurin osa kaikesta viinistä on tehty Vranac-rypäleestä, jota ei hirveän usein tule vastaan. Ainakin Kroatiassa samaa punaista lajiketta viljellään myös. Rypäleessä itsessään on selkeästi potentiaalia ja kaupoissa näkyi tiettyjen pienten perhetuottajien pullotteita yli 50e/pullo. Jäi kuitenkin maistamatta, mutta "päätuottajan", Plantaze:n n. 15e hintainen Reserva osoitti, että rypäleestä voi myös laatuviiniä tehdä. Paras hinta-laatusuhde oli kuitenkin ihan perusvranacissa, 2,5e/0,75l. Alkosta ostettaessa tuosta voisi hyvinkin maksaa vajaan kympin pullolta.

Toinen suurempi rypäle Montenegrossa on Krstac, josta tuotetuista valkoviineistä tuli välittömästi mieleen Australian Rieslingit. Varsin onnistuneet rypälevalinnat ainakin paikallisilla viljeilijöillä on ja ilmastokin on suosiollinen.

Alla hieman muistiinpanoja Reservasta ja yleisvaikutelma peruslaadusta.

Plantaze Vranac Reserva 1998

Montenegron suurimman (ainakin sitä joka kaupan hyllyltä ja ravintolasta löytyy) tuottajan paras laatu on nyt arvostelussa. Väri ei ole kovinkaan tumma, punainen, jopa hieman rusehtava. Tuoksussa on mustetta ja ruusuisuutta. Maku ja suutuntuma ovat molemmat samettisen pehmitä. Hyvä tasapaino jatkuu koko maisteluprosessin ajan ja jälkimaku viipuu suussa kymmeniä sekunteja. Aromit ovat sekoittuneet hyvin toisiinsa ja alkoholikaan ei maistu läpi. Viini on selkeästi omimmillaan ruuan kanssa ja hintansa puolesta ehkä hieman ylihinnoiteltu kun vertaa esim. Pro Cordeen. Montenegrossa pullolla on hintaa hieman yli 13e, joten paikalliseen hintatasoon nähden varsin arvokasta, kun kaupasta saa lähes vastaavan tasoisia viinejä n. 5e pullo ja lipittelyyn sopivia maistuvan pehmeitä viinejä jopa parilla eurolla pullo. Silti kokeilemisen arvoinen viini ja loistava tuliaispullo.

88p

Plantaze Vranac 2004

Todella pehmeä, miellyttävä seurusteluviini. Loisto-ostos hintansa puolesta (n. 2,5e). Ei maistu teollisesti tuotetuilta, vaan on lämpimän kotikutoisen oloista.

83p

Plantaze Vranac Pro Corde 2004

Tämä viini oli sitten taas niin selkeä ruokaviini kuin olla ja voi. Kannattaa ottaa ravintolassa, toimii loistavasti paikallisen keittiön antimien kanssa (grillatut liharuuat). Yksikseen viini on kuitenkin liian hapokasta ja särmikästä, eli hotellille kannattaa ottaa perusvranacia, mutta ravintoloissa keskittyä Pro Cordeen.

Montenegro

Viiniblogi.fi tulee olemaan seuraavat pari viikkoa lepotilassa kun ylläpito lähtee kahdeksi viikoksi tutustumaan Montenegroon. Tarkoituksena olisi kirjata myös havaintoja paikallisesta viinikulttuurista, vaikka pääasiassa lomailemaanhan sinne tietenkin lähdetään. Yhtään kuuluisaa viiniä ei Montenegrosta tietääkseni ole kotoisin, mutta Barcelonan ja Rooman korkeudella kulkevat leveysasteet lupailevat suotuisaa ilmastoa myös viininviljelylle. Matkapäiväkirjaa kirjoitamme todennäköisesti graafisesti erittäin raskaille Tulipahan käytyä -matkasivustoille, mutta kirjoittanen jotain ihan viinispesifistä juttua myös tänne. Loman aikana ei ole tarkoitus sivuja päivittää, mutta parin viikon kuluttua toivottavasti täältäkin löytyy pieni viiniaiheinen tietopaketti Montenegrosta.

Hyvää lomaa kaikille!

Kim Crawford Waipara Riesling 2005

Viking Linen piknik-risteilyllä nautittua viiniä ei tarjoilijan mukaan pitänyt alun pitäen tulla lainkaan euroopan markkinoille, mutta jotenkin sitten saivat kuitenkin lavallisen tätä palkittua Uusi-Seelantilaista Rieslingiä, jota nautimme aivan jumalaisen Hollandaise-kastikkeella ryyditetyn parsa- ja lohiannoksen kera.

Itse viini on hennon keltainen ja tuoksultaan uskomattoman hedelmäinen ja makea. Nenässä aistii sitruunaisia ja hunajaisia vivahteita, voisi jopa luulla makeaksi valkoviiniksi ennen maistamista. Suussa viini on rehdin hapokas ja pirskahteleva, sellainen, joka kaipaa ruokaa seurakseen. Maussa on samaa sirtushedelmäisyyttä kuin tuoksussakin ja viinin raikkaus on mieleenpainuvaa. Yksinään viini on tasapainoinen, mutta hieman turhan hapokas, mutta ruoka korjaa oivasti tämän ominaisuuden. Jälkimaku on lämmin ja jopa hieman poltteleva, viipyy hyvin pitkään suussa ja hiipuu kauniisti.

89p.

Viiniä saa "läheltä" ainoastaan Viking Linen Food Gardenin viinimyymälästä, jossa pullosta pydettiin 11,60e.

Arvosteluasteikko

Rupean merkitsemään tästä eteenpäin arvosteluihin amerikkalaistyyppisen sadan pisteen järjestelmän mukaisen luvun. Käytännössä arvostelut siis tulemaan olemaan asteikolla 50-100, joskin alle 70 pisteen viinit ovatkin yleensä luokiteltu miltei juomakelvottomaksi.

Nyt käytössä olleeseen viiden pisteen asteikkoon uusi järjetelmä vertautuu suurinpiirtein seuraavasti:

95-100p = 5p
91-94p = 4,5p
85-90p = 4p
80-84p = 3p
70-79p = 2p

Alle kahden pisteen viinejä olen tosiaan onnistunut välttämään, mutta sitä alhaisemmat ovat sitten siellä alle 70 pisteen luokassa, jos/kun niitä omalle kohdalle sattuu. Kategoriat säilynevät ainakin toistaiseksi vielä tuolla viiden pisteen asteikolla.

Beringer North Coast Zinfandel 1999

Viinin väri on orastavan rusehtava, mutta ikää ei kuitenkaan niin paljoa ole, etteikö hallitseva väri olisi heleän punainen. Kovin intensiivinen se ei ole, vaan pikemminkin yllättävän läpinäkyvä ollakseen Zinfandel. Useimmat maistamani zinit kun ovat olleet erittäin synkkiä ja tummia, tosin myös nuorempia.

Tuoksussa on kypsää luumua ja miellyttävää voimakkuutta ja runsautta. Maku on tasapainoinen ja mehevä. Suutuntuma ei ole kovinkaan jäykkä, vaan viini soljuu kielellä miellyttävän hennosti. Suussa on täyteläistä ja erittäin monivivahteista juomaa. Mikään maku ei ole hallitseva eikä alkoholikaan maistu läpi. Jälkimakuna on pitkä ja hiljalleen hiipuva hieman karvas ja makea tunne. Maistui Gruyeren ja Goudan kanssa, mutta ei mitenkään poikkeuksellisen hyvin. Parhaiten sopisi varmasti punaisten liharuokien seuraan. Miellyttävää yksistäänkin. Hintansa arvoinen, mutta silti hieman tyyriihkö. Mieluummin laittaisin rahat kahteen pulloon Goue Vallei:ta.

4- viidestä.

Alkosta, 16,49e 0,75l

Quinta da Espiga 2004

Väriltään tämä edullinen viini on melko vaaleaa eikä väri ole kovinkaan intensiivinen, melko läpinäkyvää, muttei kuitenkaan mehumaisen näköistä. Tuoksussa on mausteita, pippuria ja erittäin tummien marjojen sävyjä. Maku on positiivinen yllätys, tasapainoinen ja miellyttävä, jopa hieman makeahko. Jälkimaku on pitkä ja pyöreä viimeistellen tasapainoisen kokonaisuuden. Ehdoton löytö hinnaston edullisemmasta päästä. Maistuu niin seurusteluviininä kuin ruuankin kanssa.

3 pistettä viidestä.

Alkosta, 5,98e, 0,75l

Gran Viña Sol Chardonnay 2004

Torresin keskihintainen valkoviini näyttää hienon keltaiselta vilautellen hennon kultaisia värisävyjä. Tuoksussa on jotenkin etäisen oloista hedelmäisyyttä ja viini on lasissa jo ennen maistamistakin erittäin raikkaan oloinen. Maku seurailee tuoksua, hieman hapokas ja hedelmäinen. Kokonaisuus on tasapainoinen, muttei kuitenkaan sytytä. Jotenkin viini vain tuntuu hieman mauttomalta. Ei mitään häiritseviä ominaisuuksia, muttei tästä pullosta juuri muuta saa kuin pienen hiprakan. Viini sopii hyvin sellaisenaan juotavaksi ja alhainen pistemäärä johtuu enemmänkin luonteettomuudesta kuin huonosta laadusta. Laadullisesti viini saa 3,5-4 pistettä, mutta tästä vain puuttuu "se jokin".

2,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 9,98e, 0,75l

Tocornal Cabernet Sauvignon 2004

Cono Sur lienee tutumpi nimi tälle "punanauhaviinille". Väri ei ole yhtä räikeä kuin etiketin nauhassa, mutta hienon syvä ja intensiivinen kuitenkin. Tuoksu on melko mitäänsanomaton ja hieman teollisen oloinen. Raa'ahkoa luumua ja etäistä marjaisuutta. Maku on alussa melko päällekäyvä, keskivaiheilla olematon ja lopussa polttavahko. Jälkimaku on kuitenkin miellyttävän lämpöinen, mutta kovin viinillinen tämä juoma ei ole. Alkoholisoitua, väkevähköä marjamehua. Tästä viinistä puuttuu luonne kokonaan. Suosittelen nauttimaan hieman viilennettynä, ilman sen kummempia odotuksia viinielämyksestä. Halpa ja hyvä kännäysviini.

2 pistettä.

Alkosta, 5,79e 0,75l

Porta Reserve Carmenere 2005

Viinipruuvin kolmas ja viimeinen viini oli väriltään lilahtava ja erittäin synkkä, lähes läpinäkymätön. Tuoksussa oli nahkaisuutta ja punaisia marjoja. Ei kovinkaan runsas, mutta tasapainoinen tuoksu. Maku olikin sitten kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Viinin hapot miltei polttivat suuta (tässä vaiheessa voisi huomauttaa, että maistelija on erittäin herkkä happamuudelle, joten muita sama hapokkuus ei välttämättä haittaa) ja kokonaisuudessaan viini oli voimakas ja täyteläinen, mutta epämiellyttävän särmikäs. Ei yksinään, mutta maustettujen ruokien seuraan tämä menettelee.

2,5 pistettä, elikkä viinipruuvin paras oli Les Salices kolmella ja puolella pisteellä. Eli erävoitto meni tällä kertaa Ranskaan.

Pruuvin ainoa viini, joka on myös Alkon valikoimissa, 9,29e 0,75l. Ravintoloissa hinta hieman yli kolminkertainen.

Santa Digna Merlot 2004

Väriltään vahvan tummanpunainen, hieman purppuraan viettävä ja erittäin syvä väri. Tuoksu ei kuitenkaan ollut kovinkaan kutsuva, hieman tunkkaisen, kellarimaisen ja sulkeutuneen oloinen. Ylikypsää hedelmää. Maku vastasi valitettavasti tuoksua ollen verrattain täyteläinen, hapokas ja kovatanniininen. Suutuntuma oli aika jäykänoloinen ja viini tuntui terävältä ja tasapainottomalta. Yksinään nautittavaksi en suosittelisi, eikä ruokakaan juuri viiniä parantanut.

2 pistettä viidestä.

Vain ravintolamyynnissä, saatavilla esimerkiksi Fransmannista, jossa tämä viini oli viinipruuvin kakkosena. Ravintolahinnat 30-35 euron luokkaa.

Les Salices Syrah 2004

Maistelu suoritettiin sokkona Helsingin Fransmannissa kun netissä ruokalistaa tarkastellessa sattui tuo viinipruuvi osumaan silmiin.

Ulkonäöltään hyvin kirkas ja melko tavallisen punainen viini, joka ei tosiaan luvannut näkönsä puolesta kovinkaan jykevää makuelämystä. Tuoksussa ensivaikutelma oli pippurinen, hento, miellyttävä ja tumman marjaisa. Suussa viini päästi raikkaan hapokkuuden valloilleen jatkamatta kuitenkaan eloaan nielaisun jälkeen kovinkaan pitkään. Maku oli hieman paahteinen, tasapainoinen ja kevyt. Suuhun jäi lämmin tunne viinin jäljiltä.

Kevyt mutta maukas seurusteluviini, miellyttävä kokonaisuus.

3,5 pistettä.

Fransmannin talon viini, vain ravintolamyynnissä.

Masi Bonacosta Valpolicella 2003

Viini on hieman hailakan punainen, kirkas ja kaunis. Väri ei ole kovinkaan intensiivinen vaan päästää melko paljon valoa lävitseen. Tuoksussa löytyy tasapainosta marjaa ja hedelmää. Tuoksu seurailee väriä, sillä sekään ei ole erityisen voimakas taikka täyteläinen. Miellyttävän hento kuitenkin. Maku jatkaa samoilla linjoilla: ei yllätyksiä, tasainen ja marjaisa, mukavan pyöreä kokonaisuus. Alkoholi ei maistu ollenkaan läpi ja jälkimakukin on makean mehumainen. Aivan loistava seurusteluviini, ei kaipaa välttämättä mitään kaverikseen, mutta hyvä maalaisleipä ja italialaistyyppiset alkupalat maistuivat hyvänä yhdistelmänä Masin kanssa.

3,5+ viidestä.

Alkosta, 9,39e, 0,75l

Plaisir de Merle Cabernet Sauvignon 2002

Tummaa ja hienoa. Väri on syvän viininpunainen, hieman lilahtava ja se jatkuu pitkälle, eli viini on todella tiivis väriltään. Tuoksu puolestaan tarjoilee tunnin dekantoinnin jälkeen tummia sävyjä, hentoa paahteisuutta ja kypsää boysenmarjaa. Tuoksussa on lievää alkoholin vivahdetta ja yrttisyyttä. Tuoksusta tulee mieleen Santa Fé:n loistava Pedros Blackened Steak, ja etenkin annokseen kuuluvat valkosipuliyrttiperunat. Kaiken kaikkiaan siis todella miellyttävä elämys nenälle. Maussa jatkuu sama tasapaino, joka henkii myös viiniä haistellessa. Siitä voi erottaa kypsiä tummia viinirypäleitä ja aavistuksen savua. Kokonaisuus on ihanan tasainen ja lauhkea ja maku täyttää suun harmonisena kokonaisuutena ensikosketuksesta rypälemäiseen jälkimakuun. Suutuntuma on samettinen ja maun hienoista vivahteista löytää joka siemaisulla jotain uutta. Loistava viini, toimi hyvin illalliseksi nautitun feta-tomaattipastan kera ja viihtyi myös juustotarjottimen äärellä. Mainio viini myös maisteluun ja lipittelyyn, kunhan sille antaa riittävästi aikaa avautua.

4,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 17,90e, 0,75l

Jacob's Creek Shiraz Cabernet 2004

Hienon punainen väri, tuoksu on hämmästyttävän makea tuoden mieleen punaiset säilykekirsikat ja miltei ylikypsän luumun. Lievää alkoholisuutta ja tammen vivahteita kantautuu myös nenään. Maku on hieman kahtiajakoinen. Toisaalta se on rehevä ja monivivahteinen, tamminen ja marjaisa, mutta taustalla on häiritsevästi alkoholia jonka maku lyö ikävästi läpi muuten harmonisesta kokonaisuudesta. Jälkimaku ei ole kovinkaan miellyttävä, kirpeä, huonolla tavalla paahtunut ja "rasittava".

Lampaan kanssa tämä viini tosin paljasti parempiakin puolia itsestään, mutta kauhean positiivista kokonaiskuvaa ei pullosta saanut.

Nihkeästi juuri ja juuri 2,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 9,77e, 0,75l

Suomalaisia viiniblogeja

Nettiin ilmestyy näemmä salakavalasti aina silloin tällöin uusia kotimaisia viiniblogeja. Uusin täysin blogimuotoinen tulokas on ainakin alun perusteella hieman arvokkampiin viineihin ja niiden keräilyyn sekä yleisesti viiniharrastukseen liittyvä viinikellari. Edullisempia viinejä kohtalaisen rennolla otteella taasen maistelee pieni viiniblogi. Hiljattain myös Viini-Web lisäsi sivuilleen blogin, johon kuka tahansa saa kirjoitella. Nyt siis alkaa olla suomenkielistä blogitarjontaa jo jokaisessa hintaluokassa, mutta lisää varmasti mahtuu vielä.

Viiniblogi.fi toivottaa uudet viinibloggaajat tervetulleiksi! Mikäli blogilistan ulkopuolelta löytyy vielä muita viiniblogeja, olisi mukavaa, jos niistä viitsisitte vinkata vaikka tämän postauksen kommentteihin.

Veuve Clicquot Ponsardin Sec

Aiemman Brutin jälkeen oli tarvetta lisätä myös Veuve Clicquotin puolikuiva Sec blogiin, kun siitä jo niin paljon kertoili tuon kuivan samppanjan yhteydessä. Pulloa on "kypsytelty" kotona viinikaapissa puolisen vuotta ennen avaushetkeä (lue: odottanut sopivaa hetkeä) ja odotus palkittiin. Ulkonäöltään tämä kuohukka on hailakan kullankeltainen ja asiaan kuuluvalla tavalla tuhansilla pienen pienillä kuplilla itseään ilmaiseva samppanja. Tuoksussa oli aluksi vahvaa paahteisuutta, mutta kun viini sai levätä ja lämmetä lasissa, alkoi se vapauttamaan myös "lentomansikan" tuoksuja. (Siis sellainen keskellä talvea Stockan herkusta 20e/kg hintaan löytyvä ulkoisesti täydellinen mansikka, joka ei kuitenkaan maistu juuri miltään). Tuoksu on aavistuksen paahteisempi kuin brutissa, hennosti pähkinäinen. Suutuntuma on runsaan kupliva ja reilusti vaahtoava, kuitenkin miellyttävän pehmeä. Maussa on runsaasti hedelmää ja se on erittäin helposti lähestyttävä, rehellisen selkeän makuinen ilman sen suurempaa aromikkuutta ja vivahteikkuutta. Jälkimaku on hunajainen ja loppua kohden paahteisempi.

Ja kyllä, se oikea suomenkielinen kirjoitusasu on oikeasti samppanja. Ei siis shampanja, shamppanja tai sampanja. Valitettavasti.

4+ viidestä.

Alkosta, 36,20e 0,75l
Siljalta, 24,90e 0,75l

Casillero Del Diablo Pinot Noir 2005

Noniin, tällä kertaa on korkki pitänyt ja viini maistuu siltä miltä pitää. Tuoksussa on hieman marjoja, paahteisuutta ja alkoholia. Ihan luonnollistakin 14,5% vahvuiselle viinille. Suutuntuma on melko laiha, vesimäinen. Maku on miellyttävän marjaisa ja pehmeä, tosin korkeahko alkoholipitoisuus iskee maun loppuvaiheessa lävitse epämiellyttävänä. Viini on käytetty nopeasti melko voimakkaasti paahdetuissa tammitynnyreissä, joten maussakin erottuu tietty paahteisuus, mutta jotenkin se on irti kontekstistä ja lähinnä häiritsee. Jälkimaku on hieman samantyyppinen kuin taskulämpimässä kossussa. Viini tuntuu poukkoilevan sinne tänne eikä oikein tietävän, että miten pitäisi olla. Tasapaino, jota yleisesti viinistä haen ja arvostan on kaukana tästä. Pari palaa juustoa parantavat kokonaisuutta, korvaten osaltaan viinin puutteita, mutta en silti tätä vierailleni tarjoaisi.

Pinot Noir on yksi vaikeimmin viljeltävistä rypäleistä ja jos kasvuolosuhteet ja muu viinintekoprosessi eivät ole optimaaliset, vaikutus näkyy selkeästi heikohkossa laadussa, eli ei halpaa Pinot Noiria minulle, kiitos.

2 pistettä viidestä.

Alkosta, 9,98e 0,75l

Goue Vallei Pinotage 2003

Töihin oli ilmestynyt lappu, jossa ei ollut mitään muuta kuin minun nimeni ja teksti "Goue Vallei". Vasta jonkin ajan kuluttua selvisi, että kyseessä onkin itseasiassa viini, vielä tarkemmin sanottuna viinisuositus. Eikä edes mikään kovin huono sellainen. Väriltään Goue on tummanpunainen ja väri jatkuu hyvin pitkälle voimakkaana. Tuoksu on mielenkiintoisella tavalla tervainen ja mausteinen, tuntuu siltä kuin tällä voisi avata tukkoisen nenän, sen verran tuhti tuoksu on. Positiivisessa mielessä siis. Maku on runsas, täyteläinen ja paahteisen hedelmäinen. Salmiakinomainen ja kevyen mausteinen. Maku on kuitenkin sen veran raskas, että suosittelen kumppaniksi vaikka vahvaa juustoa, jolloin tämä käy loistavasti seurusteluviinistä ja miksei ruoan kanssakin.

Upea kumppani Ingmanin mustaleima-emmentalille. Maut täydentävät toisiaan hienosti. Tähänastisista viineistä selkeästi paras hinta-laatusuhde.

4 pistettä viidestä.

Alkosta, 8,05e, 0,75l

Viiniexpo 2006 jälkipyykki

Viiniexpon odotettu kohokohta tosiaan oli Fine&Rare-tasting, joka varmasti säilyy mielessä ikimuistoisena. Maistelun viinit voi vilkaista tasting-kategoriaa klikkaamalla.

Muuten messujen anti oli hieman kahtiajakoinen. Messuosastoista olisi varmasti nauttinut paljon enemmän ellei olisi maistellut juuri aamulla kyseisiä huippuviinejä. Vertailukohta oli hieman epäreilu. Silti muutama viini jäi mieleen. Pettymyksen tuotti Mas La Plana 2000, joka ei ollut mitenkään erityisen herkullinen. Hinta-laatusuhteeltaan suosittelisin mieluummin Torresin Gran Coronasia, joka on niin rypäleiltään kuin alueeltaankin melko lähellä Torresin lippulaivaa. Ruokaviinejä kumpainenkin.

Päivän lopuksi uusi viinintuottajamaatuttavuus: Libanon. Sieltä messuilla tarjottiin Ksara-nimisen Châteaun Cabernet Sauvignon-pohjaista pullotetta. Viini on kaiketikin valittu jonkin instanssin toimesta vuoden parhaaksi lammasviiniksi ja viinin erittäin pippurinen ja mausteinen kokonaisuus varmasti lihan kanssa sopisikin. Alkosta n. 9e hintaan saatavaa viiniä täytyy kokeilla myöhemmin uudelleen ruuan kanssa.

Viinilehden temppurata ei tänä vuonna mielestäni yltänyt viime vuoden tasolle. Mielenkiintoinen rata, joka painottui ilmaston, vuosikerran ja rypäleiden eroihin. Suuria ahaa-elämyksiä ei tänä vuonna saanut, lähinnä pieniä onnistumisen tunteita, kun pystyi tunnistamaan esittelyjen perusteella esim. lämpimän vuoden kylmästä. Lopussa oli suklaan ja viinin yhdistämistä ja Chateau Carsinin Cadillac toimi hyvin. Itse ihailin valkoisen suklaan ja Cadillacin yhteispeliä kun taas parempi puoliskoni suosi Fazerin 70% kaakaota sisältävää tummaa suklaata tuon kanssa. Noh, makuasioista ei voi muuta kuin kiistellä.

Kaiken kaikkiaan Viiniexpo oli mielenkiintoinen ja mukava taphtuma, jonne tulee varmasti mentyä myös vastaisuudessa. Suosittelen lämpimästi kaikille viininystäville.

Clos d'uza 1959

Viini, josta tuskin kukaan on kuullut mitään. Tarjottiin Fine&Rare-tastingissa ylimääräisenä jokerina, mahdollisesti siksi, että vuoden -64 Barbaresco Bersano oli valitettavasti mennyt juomakelvottomaksi.

Viinin tarina on ehkä mielenkiintoisempi kuin viini itse, joten jaan senkin hatarien muistikuvieni mukaan teillekin.

Ranskalainen viinitila, jolla oli pieniä tiluksia ympäri maata halusi laajentaa varastotilojaan, mutta esteenä oli suvun hautausmaa, joka rajasi nykyisiä kellareita. Liiketoiminta ajoi kuitenkin perhearvojen edelle ja päätös kuitenkin tehtiin arkkujen ja esi-isien siirtämisestä, joten varovaiset kaivuut aloitettiin. Suurin osa arkuista saatiinkin siirrettyä ehjänä sivuun, mutta yksi oli maan povessa lahonnut sen verran, että siirrettäessä arkku hajosi säpäleiksi ja kaikkien hämmästykseksi sieltä ei pudonnutkaan mädäntyneitä luita vaan viinipulloja. Tarkemman tutkiskelun jälkeen löydettiin pari muutakin pulloilla täytettyä arkkua ja pulloja kaivettiin yhteensä 250 kappaletta maan uumenista. Osa jäi tilan omistukseen ja osa myytiin hyväntekeväisyyteen ja sitä kautta nämäkin pullot päätyivät meidän maisteltavaksimme.

Sauternesin alueella toiminut pientuottaja oli valmistanut makeaa valkoviiniään kaikessa hiljaisuudessa nauttimatta suurta kunnioitusta, vaikka tuottamansa viini onkin näin jälkikäteen arvoiotuna varsin erinomaista. Väri on hienon keltainen, tuoksu hunajainen/nektarinen, pehmeä, lempeä ja makea. Maultaan viini on erittäin rauhallinen ja kokonaisvaltainen, ei kuitenkaan liian makea. Erinomainen jälkiruokaviini.

4,5 pistettä viidestä.

Hermitage La Chapelle 1975

Tastingin nuorin viini oli äärettömän huonolta viinivuodelta -75 ja tarhalla päädyttiinkin käyttämään vain 20% rypäleistä viinin tuottamiseen, koska loput eivät laadultaan vastanneet viinintekijöiden kriteerejä. Yleisesti ottaen huonon vuoden sadosta kuitenkin onnistuttiin tekemään varsin hyvä viini, jota pystyy nauttimaan 30 vuoden päästäkin.

Viinin tuoksu oli tastingin selkeästi raikkain tuoden mieleen tuoreen raparperin. Samalla tuoksu vaikutti hapokkaalta ja mausteiselta. Maku oli hieman erilainen kuin tuoksu antoi olettaa: pehmeä, tasapainoinen, kukkainen, hieman tamminen ja pippurinen. Jälkimaku oli huomattavan pitkä, jopa hieman makeahko. Erittäin maukas.

5- viidestä.

Château Pontet-Canet 1970

Pontet-Canet '70 on jakanut tehokkaasti maailman viinituntijoiden mielipiteitä: Robert Parker antoi viinille vaatimattomat 84 pistettä, mutta Wine Spectator-lehti juhlisti viiniä 92 pisteen arvoiseksi. Itse lukeudun niihin, jotka viinistä pitävät, mutta en kuitenkaan niin paljoa, että sille täysiä pisteitä antaisin.

Osasyynä saattaa olla nautittu pullo, joka ei tuoksunut enää kovin tuoreelta ja oli kokonaisuutena hieman lattea. Maku oli varsin eheä kokonaisuus, erittäin tasainen, mutta edellämainittu latteus leimasi makuakin. Väri oli hivenen rusehtava, josta pystyi päättelemään viinin olevan hieman keskivertoa vanhempaa, mutta äärettömän suuria elämyksiä viini ei tuottanut. Hieno laatuviini, mutta paras terä tuntui jo menneen.

4,5 pistettä viidestä.

Château Trimoulet 1959

Vuotta -59 pidetään yleisesti viimeisenä perinteisenä burgundilaisten vuotena, eikä kehitys ole välttämättä mennyt huonoon suuntaan. :)

Vaikka kyseinen vuosi olikin Bourgognessa säiden puolesta mahtava, tämä viini yllätti silti tanniinisuudellaan, jota oli vielä selkeästi jäljellä, vaikkei sitä ehkä lähes 50-vuotiaalta odottaisikaan. Tuoksu oli hieman petrolinen eikä erittäin miellyttävä. Tasapainoinen kuitenkin. Maku oli myös hennon tasainen ja yllätyksetön, sellainen joka vaatisi ruokaa seurakseen.

Itsekseen neljän pisteen arvoinen, mutta kyllä tätä mielellään pihvin seurana nauttisi.

Champangne Henriot 1969

Tätä viiniä tehtiin Henriotin viinitilalla kokeilumielessä vuosina 1967 ja 1969 100kpl tuplamagnumpulloja kumpaisenakin. Viinitila ei ollut edes tietoinen koko viinin olemassaolosta Pekka Nuikin ottaessa yhteyttä kyselläkseen lisätietoja kyseisestä pullosta. Arkistoja kaiveltuaan he löysivät kuitenkin kirjanpidosta merkintöjä kyseisestä pullotteesta ja nöyrästi pyysivät, että pullo toimitettaisiin heille, koska heillä ei tosiaan ollut tietoa edes kyseisen samppanjan olemassaolosta, saati sitten mausta. Noh, lupaus on lupaus ja se oli tehty viinimessuille, joten ei auttanut muuta, kuin korkata tämä (kuulemma huutokaupassa n. 8000e arvoinen) samppanja ja nautiskella sitä täällä kaukana pohjoisessa.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että kaikki aiemmat viittaukset samppanjan paahtoleipäisyyteen ovat suuresti liioiteltuja, sillä vasta tämä vanhus avasi käsitteen kokonaisuudessan minulle. Tuoksu on uskomattoman paahteinen, sisältäen hienosti yhdistyneitä pähkinän ja paahtoleivän tuoksuja. Silmissään pystyi melkein näkemään hyvän ranskalaisen maalaisleivän paahdetun pinnan kun viiniä tuoksutteli. Maussa oli hienostunutta aprikoosin makua ja pähkinöitä ja lievää suklaisuutta. Kuin vähäsuklainen Sacher-kakku tai jokin muu hieno jälkiruoka. Suutuntuma oli hapokas, mutta ei kovin kupliva, koska aika oli jo suurimmat hiilidioksidit ehtinyt viinistä nakertaa. Maun ollessa äärimmäisen herkullinen ei voi kuitenkaan tarpeeksi painottaa tuoksun paahteisuutta; se oli oikeasti käsittämättömän paahteinen ja puhdas.

Herkullinen samppanja, joka antaa hyvää perspektiiviä luonnehdinnalle "paahteinen".

5 pistettä viidestä. (98p/100)

Jadot Clos de Vougeot 1888

Kyllä, se on oikeasti 1888. Kiitos tämän viinin maistamiselle kuuluu Pekka Nuikille, hänen toimittamalleen Fine Scandinavia-lehdelle ja Viinilehdelle, jotka mahdollistivat ViiniExpo 2006:n yhteydessä Fine&Rare-tastingin, jossa tämäkin vanhus korkattiin.

Pulloon liittyy mielenkiintoinen tarina, jonka Pekka tastingissa kertoi, ja jonka yritän tähän parhaani mukaan jäljentää. Tämä viini nimittäin on belgialaisen ravintoloitsijapariskunnan kokoelmista 1930-luvulta. Tosin matkalla on ollut myös mutkia, sillä pariskunta ennen toista maailmasotaa muurasi talonsa kellariin valeseinän, jonka taakse he arvokkaimmat ja hienoimmat viininsä laittoivat piiloon. Nimekkäinä ravintoloitsijoina he pelkäsivät, että valloittavat joukot saattaisivat olettaa heiltä hyviä viinejä löytyvän, joten he ovelasti kätkivät osan pulloista pariin pienempään kätköön tontillensa. Eräänä iltana heidän ovelleen odotetusti koputtikin saksalaisten joukkio, joka odotetusti löysi pariskunnan puutarhaan ja vintille tekemät valekätköt, tyhjensivät ne ja veivät isännät keskitysleirille. Ravintoloitsijat eivät koskaan palanneet, mutta ajan myötä heidän talonsa myytiin useampaan otteeseen. Viimein vuonna 2002 kaksi belgialaista arkkitehtia päättivät muuttaa maalle ja ostivat tämän kyseisen rakennuksen itselleen. Aikansa mittailtuaan ja remonttia suunniteltuaan he ilmeisesti huomasivat, että alakerran kellarista puuttuu pari metriä ja päättivät ottaa selvää siitä, mitä tuossa suljetussa tilassa oikeasti onkaan kätkettynä. Voin vain kuvitella, miltä n. 500 pölyttynyttä ja 60 vuotta unohduksissa ollutta pulloa näytti kun seinä aukaistiin. Onnekkaiden sattumien ja hyvien verkostojen kautta Pekka kuitenkin onnistui haalimaan näitä kyseisiä Jadot:in pulloja omiin kokoelmiinsa ja vieläkin onnekaampia lienemme me, jotka pääsimme niitä nyt maistelemaan.

Viinin tuoksu on upea. Mahtavan mokkainen, komean kahvinen, elegantti ja sensuelli. Omalla tavalaan hitaasti huumaava. Väri on selkeästi ruskea, niinkuin vanhoissa viineissä kuuluukin. Väri oli jopa niin tumma, että pieni tilkka lasissa vilautteli samoja värejä kuin ohut tujaus coca-colaa lasin pohjalla. Tuoksussa ei hirveästi ollut hapettumisen merkkejä, mitä voidaan pitää jo harvinaisena tämän ikäluokan viineissä. Maku oli erittäin hienostunut. Hauraanoloinen, rusinainen, tasapainoinen ja kukkainen. Historiallinen.

Viiniä oli maistelussa neljä pulloa ja onnekseni satuin ehkä parhaiten säilyneen yksilön sisältöä lasiini saamaan.

Uskon, että tälle voi hyvällä omallatunnolla antaa täydet viisi pistettä.

Casillero Del Diablo Pinot Noir 2005

Joko viini on korkkivikainen, tai sitten tämä litku on aivan kamalaa. Tuoksussa on pistävä ja imelähkö tuoksu (korkkivika), mutta taustalla tuoksuu tammi. Maku on pistävä ja kirpeä, makeahko. Palaillaan tähän viiniin kun saadaan kunnollinen pullo tilalle. Puoli lasillista riittää tästä pullosta.

Hyvä esimerkki siitä, miksi ainakin edullisemmat viinit pitäisi pakata joko synteettisin tai kierrekorkein.

Kunnollisen yksilön arvosteluun pääsee tästä.

Simonsig Shiraz 2001

Etelä-Afrikasta tulee tämä kohtuuhintainen Shiraz. Väri on erittäin lupaava, syvä ja intensiivinen, hienon tummanpunainen. Voimakkaassa tuoksussa on miellyttävää maanläheisyytä, tammea ja hieman savuisuutta. Suutuntuma on hieman löysä mutta maku on täyteläinen, kaskinen (puuta ja savua) ja miellyttävä. Viinissä on melko runsaasti parkkihappoja, joten kieli kipristelee jonkin verran pelkkää nestettä lipitellessä. Kaipaisin rinnalle vaikka lammasta tai jotain muuta tummaa lihaa. Turhan raskas lipittelyyn, ruokaviiniksi erinomainen.

3,5 viidestä.

Alkosta, 10,83e 0,75l

Chateau Carsin 2002

Chateau Carsin on suomalaisittain merkittävä viinitila, sillä se on tietääkseni ainoa suomalaisomistuksessa oleva tila Bordeauxissa (ja ylipäätänsä maailmassa). Suomalaisten viinientusiastien 90-luvun alussa ostama tila tuottaa maailmanluokan viinejä, joskin tuotannosta vastaa Australialainen Mandy Jones. Testissä tänään hieman alle 10-euroinen valkoinen Sémillon(80%) & Sauvignon Blanc(20%) -sekoitus jota tosiaan Alkostakin saa.

Viini on melko vaalea väriltään ja tuoksuu hedelmäiseltä ja raikkaalta. Suutuntuma on miellyttävä ja sopivan hapokas. Raikkaus on melko vallitseva piirre. Maku on tasapainoinen, melko kuiva ja hieman kirpeähkö. Jälkimaku on pitkä ja tasainen. Loistava viini lohikeiton seurana, yksinään melko voimakas. Sopii kyllä seurusteluviiniksikin.

3 pistettä viidestä.

Alkosta, 9,72e 0,75l

Jim Barry The Lodge Hill Shiraz 2002

Väri on upean tumma ja tuoksu on omaleimaisen mausteinen; pippuria, boysenmarjaa ja ripaus eukalyptusta. Suutuntuma on miellyttävä, ei liian vetinen muttei kuitenkaan pureksittavan paksukaan. Maku on erittäin pehmeä ja täyteläinen, marjaisuutta ja pippuria löytyy maustakin. Jälkimaku ei ole erityisen pitkä, mutta täyttää suun jättäen positiivisen vaikutelman. Erittäin laadukas ja hyvä viini, nautiskeluun tai pihvin seuraksi.

4+ viidestä

Alkosta, 15,47e 0,75l

Hardys Varietal Range Shiraz BIB 2005

Viini on väriltään melko kirkas, ei lupaa ainakaan liikaa ulkonäkönsä perusteella. Tuoksu on melko vaisu, vaatimattoman kirsikkainen. Maku on pistävä, jälkimaussa tosin vilahtaa hieman hedelmää, mutta kokonaisuudessaan tämä ei oikein sytytä. Ei mitenkään erikoinen viini, tarjoaisin tätä sitten kun juhlissa kaikki muut viinit olisivat loppuneet. Ihan juotavaa, stereotyyppinen tonkkaviini.

2+ viidestä.

Alkosta, 24e, 3l

Don Mendo Gran Reserva 1996

Tumma ja hieno väri, hennon mausteinen tuoksu, etäistä pippurintuoksua havaittavissa. Myös hedelmää löytyy reilusti tuoksusta. Varsin monivivahteinen tuoksu siis. Suutuntuma on miellyttävä, maku pehmeä, täyteläinen ja mausteinen. Jälkimaku viipyy suussa pitkään ja on hedelmien sävyttämä. Varsin suositeltava ostos hintaluokassaan. Maistuu hyvin yksikseen ja täydensi hyvin tortilla-ateriaa. Vähän parempi seurusteluviini.

3,5- viidestä.

Alkosta, 9,48e 0,75l

Viña Albali Gran Reserva 1995

Myös edullisemman hintaluokan viinit hyötyvät varastoinnista. Tämä pullo oli saanut maata koskemattomana kaapissa kolme-neljä vuotta, ja mielenkiinnolla ajattelinkin, että onkohan viini jo täysin pilalla, mutta yllätys oli erittäin positiivinen. Tuoksu on ainakin pehmennyt ja erittäin monivivahteinen. Siitä on erotettavissa sientä tai tryffeliä ja hitunen vaniljaa. Sama elämys tulee mausta. Hienostunut ja tryffelimäinen. Suutuntuma on hieman vetinen, mutta maku on intensiivinen ja miellyttävä. Jälkimaku on pitkä ja tammen sävyttämä. Viinissä olevat tanniinit puristavat ja kuivattavat lopuksi suuta, mutta ovat kuitenkin niin pehmeitä, etteivät juurikaan pidä meteliä itsestään. Tästä melko edullisesta pullosta on kehkeytynyt vuosien saatossa herkullinen viini. Muistuttaa Pinot Noirista tehtyjä viinejä, yleisvaikutelma samaan tyyliin herkkä ja vivahteikas.

Tälle ikääntyneelle vuosikerralle 3,5+ pistettä.

Alkosta, 8,99e (vuosikerta 1999) 0,75l

Nimenmuutoksesta

Kuten vakiintuneet lukijat (te kaikki kolme... heh.) varmasti huomasivatkin, on blogin nimi vaihtunut. Alunperin tarkoituksenani oli kirjoitella ruuasta, juomasta, tekniikasta ja kaikesta muustakin, mutta kuluneen muutaman kuukauden jälkeen on tullut selväksi, että tämä blogi käsittelee oikeastaan ainoastaan viinejä ja niihin liittyviä asioita. Täten edellinen, nopeasti keksitty, mukarunollinen ja mahdollisimman laaja-alainen nimi vaihdettiin nopeasti keksittyyn, mukahumoristiseen ja hieman tarkemmin blogin sisältöä kuvaavaan nimeen. Muutoin blogi säilyy ennallaan (tai mikäli hyviä parannusehdotuksia/toiveita tulee, niin sitten tietenkin saattaa jotain tapahtuakin).

***

Viiniexpoa odotan innolla, sillä Viinilehden Bouquet Club järjestää lauantaina 18.3. Fine & Rare-tastingin (Viinilehti 1/06), jossa pääse maistelemaan jo hieman ikääntyneempiä viinejä, joita ei Alkosta löydä ja joita ei tohdi ravintoloissa hintansa puolesta tilata. Koitan ottaa kynän ja paperia mukaan messuille, josko vaikka saisin tännekin kirjattua jotain muistiinpanoja messutarjonnasta. Viime vuodelta jäi lähtemättömästi mieleen Ravenswoodin Sonoma County Old Vines Zinfandel 2001, jota ei tosin tahdo Suomesta ainakaan kohtuuhintaan saada. Mahtavan täyteläinen maku kuitenkin. Ravenswoodin edullisempi Merlot on jo Alkoonkin ilmaantunut, mutta heidän Zinfandeliaan ei ole valitettavasti näkynyt.

Viiniexpoa odotellessa, nauttikaahan elämästä ja viineistä!

Wolf Blass Yellow Label Chardonnay 2004

Wolf Blassin perusteella pidän enemmän Rieslingistä kuin Chardonnaystä. Tässä puolikuivassa Australialaisessa on melko voimakas ja hieman paahtunut tuoksu. Hedelmäisyys ilmaantuu selkeämmin esille viinin maussa ja jälkimaku on erittäin miellyttävä. Hiipuu hitaasti suusta pois. Viinissä on erittäin miedot hapot, eli suutuntuma on miellyttävä, joskin hieman kiperä loppua kohden. Yksinään viini ei siis pääse loistamaan, vaan melkeinpä tarvii rinnalleen jotain pientä naposteltavaa. Ravintolassa laseittain tätä voisi suositella, mutta puolta pulloa tästä ei ilman ruokaa juo.

2,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 11,90e, 0,75l

Veuve Clicquot Ponsardin Brut

Tänään on merkityksellinen päivä. Tänään viiniblogi.fi saa ensimmäisen samppanjamerkintänsä, ja sen kunniaksi päätimme korkata pienen pullon Veuve Clicquot:a. :) Tässä pullossa ei tosin ole 49 miljoonaa kuplaa, sillä tupaantuliaislahjaksi tuli "alimittainen", eli 0,375l pullo samppanjaa. Valitettavasti pienemmillä pulloilla ei ole eksoottisia ja raamatullisia nimiä, joten pulloa kutsutaan yleisesti vain puolikkaaksi. Makuun se ei kuitenkaan näin lyhyellä aikavälillä vaikuta, vaan koko pullollinen henkii arvokasta olemusta. Tuoksu ei ole kovinkaan voimakas, hieman paahtoleipäinen ja hillitty. Maku on pehmeä ja samppanjan suutuntuma on ihanan hellivä, kuin samettia suussa. Brut on nimensä mukaisesti kuivaa ja suuri arvostus kuivia samppanjoita kohtaan on vielä syntymässä, joten puristien kauhuksi täytyy todeta, että pidän enemmän VC:n ei-ihan-niin-kuivasta Secistä. Pahaa Brut ei kuitenkaan ole, kaukana siitä. Kun on muutaman suullisen nauttinut, alkaa suu tottua kuivuuteen ja maut tulla paremmin esille. Tasapainoinen maku, maistuva juoma, kruunaa juhlan kuin juhlan. Jos valita saa, niin itse ottaisin kyllä puolikuivan version tuotteesta (siis Alkon mukaan kuivahko Sec, sitten on vielä oikeasti melko makea Demi-Sec, joka menee oletettavasti hyvin yksiin makeiden jälkiruokien kanssa).

4 pistettä viidestä.

Alkosta, 20,90e 0,375l
Alkosta, 36,20e 0,75l

Stonehedge Zinfandel 2002

Muutama vuosi takaperin ihastuin Stonehedgen vuoden 2001 Zinfandeliin, ja siitä lähtien olenkin tuota yhdysvaltalaisrypälettä pitänytkin yhtenä suosikkirypäleistäni. Sama rypäle tunnetaan Italiassa Primitivona ja näiden alkuperäinen kantaisä on Kroatialainen rypäle, Crljenak Kastelanski (jonka kuultuaan ei uudelleennimeämistä ihmettele juurikaan).

Viinin vuosikerta 2001 oli huomattavasti maukkaampaa, sillä Alkon hyllyltä sattui, epätavallista kyllä, löytymään molempia vuosikertoja vajaa vuosi sitten. 2002 ei sekään tosin huonoa ole, mutta tietty täyteläisyys jää puuttumaan verrattuna edelliseen vuosikertaan. Tuoksu on lupaavan marjaisa ja tummasävytteinen, mutta alkoholi pistää hieman läpi. Maku on pehmeä, hivenen luumuinen muttei hirveän täyteläinen. Paljon tummia marjoja kielellä. Jälkimaku on keskinkertaisen pitkähkö ja "ihan hyvä", ei kuitenkaan mitenkään erikoinen.

2,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 9,98e 0,75l

Listel Chardonnay 2004

Minulle synteettinen korkki on positiivinen yllätys. Ei tarvi stressata korkkivioista eikä muustakaan turhasta. Alkon tiedoista poiketen Listelissäkin sellainen on. Edullisen hintaluokan viinissä on hedelmäinen ja miellyttävä tuoksu ja makukin on iloisen kepeä. Jälkimakua ei juurikaan ole, mutta kokonaisuutena viini kestää hyvin vertailua oman ryhmänsä kanssa. Tämä viini ei juuri ruokaa rinnalleen kaipaa, vaan sopii hyvin seurusteluviiniksi lipittelyyn. Makoisa ja yllätyksetön.

2,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 6,38e 0,75l

Gallo Sierra Valley Cabernet Sauvignon 2004 (BiB)

Tupareiden kunniaksi tällä kertaa hanapakkausviini (ja juhlijoiden onneksi heidän ei tarvitse tätä arvosteluprosessia katsella, vaan arvostelu tehdään ylijäämäerästä). Mutta asiaan, tuoksu on intensiivinen ja miellyttävä, muistuttaa etäisesti ranskalaisia viinejä kellarin ja maan aromeilla. Jotenkin tuoksu on hieman keinotekoisen oloinen ja maku vastaa osaltaan tuoksua. Hieman kirpeähkö suutuntuma, mutta maku itsessään on hedelmäinen ja melko täyteläinen. Kuitenkin kokonaisvaikutelma on hieman pliisu. Toimii kuitenkin juhlien menovetenä, mutta juhlan aihetta itse viinistä ei helpolla saa.

2,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 24,90e, 3l hanapakkaus

Pfaffenheim Tokay-Pinot Gris 2003

Ehkä saksalaisimmalta kuulostava ranskalainen viini ikinä. Puolikuiva valkoviini tuoksuu makean hunajaiselta ja aavistuksen pähkinäiseltä. Tuoksu on miellyttävä, kuin viinissä ei olisi alkoholia ollenkaan. Makukin on sellainen, että pahaa-aavistamattomia naisvieraita voi helposti humalluttaa tällä viinillä. Hedelmäinen ja pirteänoloinen maku, hieman kirpeä suutuntuma. Maistuu aprikoosilta. Jälkimaku on pitkä ja siinä voi aistia viitteitä alkoholista, joskaan ei mitenkään häiritsevästi. Hyvä seurusteluviini, jota juo mieluusti sellaisenaankin, mutta toimii varmasti hyvin myös kalan (jotenkin vaan tekisi mieli syödä lohta tämän kanssa) seuralaisena.

3 pistettä viidestä.

Alkosta, 10,98e 0,75l

Fonte Do Beco Castelão 2003

Mitä? Kahdeksan euron viini, joka on saanut viinilehdessä täydet viisi pistettä? Pitäähän tuollaista kokeilla. Ensimmäinen havainto oli, että tällekin viinille täytyy antaa paljon aikaa. Ensimmäinen nuuhkaisu on kireä ja puskeva, mutta reilun tunnin jälkeen viini pehmenee ”ihan nautittavaksi”. (Sääli, sillä usein tämän hintaluokan viinipullot tyhjenevät alle tunnissa). Viinissä on kahvinen, mausteinen ja vaniljainen tuoksu kunhan se saa rauhassa lepäillä dekantterissa tai pullossa. Maku on yllättävän tasapainoinen, mutta ei mitenkään poikkeuksellisen herkullinen. Kepeä on päällimmäisin vaikutelma, vaikka jälkimaku laskeutuukin pehmeästi kitalaelta kielelle. Lievästi hapokas ja vähätanniininen, maistuva lipittelyviini. Hintaluokasta löytyy heikompiakin esityksiä. Teknisesti viini on moitteeton, ei mitenkään epämiellyttävä, mutta maku ei ole mieleeni. Pidän täyteläisemmistä viineistä, joten näin kepeä viini joutuu tyytymään melko vaatimattomiin pisteisiin.

Alkosta, 8,03e 0,75l

2,5 pistettä

Wolf Blass Riesling 2004

Siljan À la carte-ravintolassa alunperin hyvältä maistunut valkoviini tarttui mukaan tax-free myymälästä. Kotona ehtii hieman paremmin maistelemaankin, ja viini kestää hyvin lähempääkin tarkastelua. Tuoksu on säntillisen sitrusarominen ja tuore. Maku jatkaa sitruunaisella ja raikkaalla linjalla - niinkuin Rieslingeille kuulemma on tyypillistä - välttäen kuitenkin suuta kuivaavan hapokkuuden. Puolikuivasta viinistä löytyy toki happojakin; juoma tuntuu miellyttävän pirskahtelevalta kielellä. Sopii kohtuullisen hyvin illanistumiseen, mutta suosittelisin tätä enemmänkin kalan tai vaikka juustoisen salaatin kanssa.

3,5 pistettä viidestä.

Silja Linen tax-freestä, 8,90e 0,75l

Ayia Mavri Muscat

Kyproslaisessa Kilanin kylässä sijaitseva Ayia Mavri Winery -pientila tuottaa makeaa Muscat-viiniä vain 2000 pulloa vuodessa. Uudenvuoden kunniaksi nautimme jälkiruuan yhteydessä tätä hunajaisen pihkaista nektaria. Viinin väri on mahlaisen kellertävää ja tuoksu henkii hunajan ja kukkien makeutta. Maku seuraa tuoksua hellien ja hyväillen kieltä. Viinin makeus peittyy kauniisti Crème Brûléen vanilja-aromien alle ja yhdistelmä muodostaa suussa ainutlaatuisen harmonian. Loistava jälkiruokaviini, yksikseen nautittuna hieman turhan makea.

4,5 pistettä viidestä.

Ei saatavilla suomesta.