Töihin oli ilmestynyt lappu, jossa ei ollut mitään muuta kuin minun nimeni ja teksti "Goue Vallei". Vasta jonkin ajan kuluttua selvisi, että kyseessä onkin itseasiassa viini, vielä tarkemmin sanottuna viinisuositus. Eikä edes mikään kovin huono sellainen. Väriltään Goue on tummanpunainen ja väri jatkuu hyvin pitkälle voimakkaana. Tuoksu on mielenkiintoisella tavalla tervainen ja mausteinen, tuntuu siltä kuin tällä voisi avata tukkoisen nenän, sen verran tuhti tuoksu on. Positiivisessa mielessä siis. Maku on runsas, täyteläinen ja paahteisen hedelmäinen. Salmiakinomainen ja kevyen mausteinen. Maku on kuitenkin sen veran raskas, että suosittelen kumppaniksi vaikka vahvaa juustoa, jolloin tämä käy loistavasti seurusteluviinistä ja miksei ruoan kanssakin.
Upea kumppani Ingmanin mustaleima-emmentalille. Maut täydentävät toisiaan hienosti. Tähänastisista viineistä selkeästi paras hinta-laatusuhde.
4 pistettä viidestä.
Alkosta, 8,05e, 0,75l
lauantai 25. maaliskuuta 2006
sunnuntai 19. maaliskuuta 2006
Viiniexpo 2006 jälkipyykki
Viiniexpon odotettu kohokohta tosiaan oli Fine&Rare-tasting, joka varmasti säilyy mielessä ikimuistoisena. Maistelun viinit voi vilkaista tasting-kategoriaa klikkaamalla.
Muuten messujen anti oli hieman kahtiajakoinen. Messuosastoista olisi varmasti nauttinut paljon enemmän ellei olisi maistellut juuri aamulla kyseisiä huippuviinejä. Vertailukohta oli hieman epäreilu. Silti muutama viini jäi mieleen. Pettymyksen tuotti Mas La Plana 2000, joka ei ollut mitenkään erityisen herkullinen. Hinta-laatusuhteeltaan suosittelisin mieluummin Torresin Gran Coronasia, joka on niin rypäleiltään kuin alueeltaankin melko lähellä Torresin lippulaivaa. Ruokaviinejä kumpainenkin.
Päivän lopuksi uusi viinintuottajamaatuttavuus: Libanon. Sieltä messuilla tarjottiin Ksara-nimisen Châteaun Cabernet Sauvignon-pohjaista pullotetta. Viini on kaiketikin valittu jonkin instanssin toimesta vuoden parhaaksi lammasviiniksi ja viinin erittäin pippurinen ja mausteinen kokonaisuus varmasti lihan kanssa sopisikin. Alkosta n. 9e hintaan saatavaa viiniä täytyy kokeilla myöhemmin uudelleen ruuan kanssa.
Viinilehden temppurata ei tänä vuonna mielestäni yltänyt viime vuoden tasolle. Mielenkiintoinen rata, joka painottui ilmaston, vuosikerran ja rypäleiden eroihin. Suuria ahaa-elämyksiä ei tänä vuonna saanut, lähinnä pieniä onnistumisen tunteita, kun pystyi tunnistamaan esittelyjen perusteella esim. lämpimän vuoden kylmästä. Lopussa oli suklaan ja viinin yhdistämistä ja Chateau Carsinin Cadillac toimi hyvin. Itse ihailin valkoisen suklaan ja Cadillacin yhteispeliä kun taas parempi puoliskoni suosi Fazerin 70% kaakaota sisältävää tummaa suklaata tuon kanssa. Noh, makuasioista ei voi muuta kuin kiistellä.
Kaiken kaikkiaan Viiniexpo oli mielenkiintoinen ja mukava taphtuma, jonne tulee varmasti mentyä myös vastaisuudessa. Suosittelen lämpimästi kaikille viininystäville.
Muuten messujen anti oli hieman kahtiajakoinen. Messuosastoista olisi varmasti nauttinut paljon enemmän ellei olisi maistellut juuri aamulla kyseisiä huippuviinejä. Vertailukohta oli hieman epäreilu. Silti muutama viini jäi mieleen. Pettymyksen tuotti Mas La Plana 2000, joka ei ollut mitenkään erityisen herkullinen. Hinta-laatusuhteeltaan suosittelisin mieluummin Torresin Gran Coronasia, joka on niin rypäleiltään kuin alueeltaankin melko lähellä Torresin lippulaivaa. Ruokaviinejä kumpainenkin.
Päivän lopuksi uusi viinintuottajamaatuttavuus: Libanon. Sieltä messuilla tarjottiin Ksara-nimisen Châteaun Cabernet Sauvignon-pohjaista pullotetta. Viini on kaiketikin valittu jonkin instanssin toimesta vuoden parhaaksi lammasviiniksi ja viinin erittäin pippurinen ja mausteinen kokonaisuus varmasti lihan kanssa sopisikin. Alkosta n. 9e hintaan saatavaa viiniä täytyy kokeilla myöhemmin uudelleen ruuan kanssa.
Viinilehden temppurata ei tänä vuonna mielestäni yltänyt viime vuoden tasolle. Mielenkiintoinen rata, joka painottui ilmaston, vuosikerran ja rypäleiden eroihin. Suuria ahaa-elämyksiä ei tänä vuonna saanut, lähinnä pieniä onnistumisen tunteita, kun pystyi tunnistamaan esittelyjen perusteella esim. lämpimän vuoden kylmästä. Lopussa oli suklaan ja viinin yhdistämistä ja Chateau Carsinin Cadillac toimi hyvin. Itse ihailin valkoisen suklaan ja Cadillacin yhteispeliä kun taas parempi puoliskoni suosi Fazerin 70% kaakaota sisältävää tummaa suklaata tuon kanssa. Noh, makuasioista ei voi muuta kuin kiistellä.
Kaiken kaikkiaan Viiniexpo oli mielenkiintoinen ja mukava taphtuma, jonne tulee varmasti mentyä myös vastaisuudessa. Suosittelen lämpimästi kaikille viininystäville.
lauantai 18. maaliskuuta 2006
Clos d'uza 1959
Viini, josta tuskin kukaan on kuullut mitään. Tarjottiin Fine&Rare-tastingissa ylimääräisenä jokerina, mahdollisesti siksi, että vuoden -64 Barbaresco Bersano oli valitettavasti mennyt juomakelvottomaksi.
Viinin tarina on ehkä mielenkiintoisempi kuin viini itse, joten jaan senkin hatarien muistikuvieni mukaan teillekin.
Ranskalainen viinitila, jolla oli pieniä tiluksia ympäri maata halusi laajentaa varastotilojaan, mutta esteenä oli suvun hautausmaa, joka rajasi nykyisiä kellareita. Liiketoiminta ajoi kuitenkin perhearvojen edelle ja päätös kuitenkin tehtiin arkkujen ja esi-isien siirtämisestä, joten varovaiset kaivuut aloitettiin. Suurin osa arkuista saatiinkin siirrettyä ehjänä sivuun, mutta yksi oli maan povessa lahonnut sen verran, että siirrettäessä arkku hajosi säpäleiksi ja kaikkien hämmästykseksi sieltä ei pudonnutkaan mädäntyneitä luita vaan viinipulloja. Tarkemman tutkiskelun jälkeen löydettiin pari muutakin pulloilla täytettyä arkkua ja pulloja kaivettiin yhteensä 250 kappaletta maan uumenista. Osa jäi tilan omistukseen ja osa myytiin hyväntekeväisyyteen ja sitä kautta nämäkin pullot päätyivät meidän maisteltavaksimme.
Sauternesin alueella toiminut pientuottaja oli valmistanut makeaa valkoviiniään kaikessa hiljaisuudessa nauttimatta suurta kunnioitusta, vaikka tuottamansa viini onkin näin jälkikäteen arvoiotuna varsin erinomaista. Väri on hienon keltainen, tuoksu hunajainen/nektarinen, pehmeä, lempeä ja makea. Maultaan viini on erittäin rauhallinen ja kokonaisvaltainen, ei kuitenkaan liian makea. Erinomainen jälkiruokaviini.
4,5 pistettä viidestä.
Viinin tarina on ehkä mielenkiintoisempi kuin viini itse, joten jaan senkin hatarien muistikuvieni mukaan teillekin.
Ranskalainen viinitila, jolla oli pieniä tiluksia ympäri maata halusi laajentaa varastotilojaan, mutta esteenä oli suvun hautausmaa, joka rajasi nykyisiä kellareita. Liiketoiminta ajoi kuitenkin perhearvojen edelle ja päätös kuitenkin tehtiin arkkujen ja esi-isien siirtämisestä, joten varovaiset kaivuut aloitettiin. Suurin osa arkuista saatiinkin siirrettyä ehjänä sivuun, mutta yksi oli maan povessa lahonnut sen verran, että siirrettäessä arkku hajosi säpäleiksi ja kaikkien hämmästykseksi sieltä ei pudonnutkaan mädäntyneitä luita vaan viinipulloja. Tarkemman tutkiskelun jälkeen löydettiin pari muutakin pulloilla täytettyä arkkua ja pulloja kaivettiin yhteensä 250 kappaletta maan uumenista. Osa jäi tilan omistukseen ja osa myytiin hyväntekeväisyyteen ja sitä kautta nämäkin pullot päätyivät meidän maisteltavaksimme.
Sauternesin alueella toiminut pientuottaja oli valmistanut makeaa valkoviiniään kaikessa hiljaisuudessa nauttimatta suurta kunnioitusta, vaikka tuottamansa viini onkin näin jälkikäteen arvoiotuna varsin erinomaista. Väri on hienon keltainen, tuoksu hunajainen/nektarinen, pehmeä, lempeä ja makea. Maultaan viini on erittäin rauhallinen ja kokonaisvaltainen, ei kuitenkaan liian makea. Erinomainen jälkiruokaviini.
4,5 pistettä viidestä.
Hermitage La Chapelle 1975
Tastingin nuorin viini oli äärettömän huonolta viinivuodelta -75 ja tarhalla päädyttiinkin käyttämään vain 20% rypäleistä viinin tuottamiseen, koska loput eivät laadultaan vastanneet viinintekijöiden kriteerejä. Yleisesti ottaen huonon vuoden sadosta kuitenkin onnistuttiin tekemään varsin hyvä viini, jota pystyy nauttimaan 30 vuoden päästäkin.
Viinin tuoksu oli tastingin selkeästi raikkain tuoden mieleen tuoreen raparperin. Samalla tuoksu vaikutti hapokkaalta ja mausteiselta. Maku oli hieman erilainen kuin tuoksu antoi olettaa: pehmeä, tasapainoinen, kukkainen, hieman tamminen ja pippurinen. Jälkimaku oli huomattavan pitkä, jopa hieman makeahko. Erittäin maukas.
5- viidestä.
Viinin tuoksu oli tastingin selkeästi raikkain tuoden mieleen tuoreen raparperin. Samalla tuoksu vaikutti hapokkaalta ja mausteiselta. Maku oli hieman erilainen kuin tuoksu antoi olettaa: pehmeä, tasapainoinen, kukkainen, hieman tamminen ja pippurinen. Jälkimaku oli huomattavan pitkä, jopa hieman makeahko. Erittäin maukas.
5- viidestä.
Château Pontet-Canet 1970
Pontet-Canet '70 on jakanut tehokkaasti maailman viinituntijoiden mielipiteitä: Robert Parker antoi viinille vaatimattomat 84 pistettä, mutta Wine Spectator-lehti juhlisti viiniä 92 pisteen arvoiseksi. Itse lukeudun niihin, jotka viinistä pitävät, mutta en kuitenkaan niin paljoa, että sille täysiä pisteitä antaisin.
Osasyynä saattaa olla nautittu pullo, joka ei tuoksunut enää kovin tuoreelta ja oli kokonaisuutena hieman lattea. Maku oli varsin eheä kokonaisuus, erittäin tasainen, mutta edellämainittu latteus leimasi makuakin. Väri oli hivenen rusehtava, josta pystyi päättelemään viinin olevan hieman keskivertoa vanhempaa, mutta äärettömän suuria elämyksiä viini ei tuottanut. Hieno laatuviini, mutta paras terä tuntui jo menneen.
4,5 pistettä viidestä.
Osasyynä saattaa olla nautittu pullo, joka ei tuoksunut enää kovin tuoreelta ja oli kokonaisuutena hieman lattea. Maku oli varsin eheä kokonaisuus, erittäin tasainen, mutta edellämainittu latteus leimasi makuakin. Väri oli hivenen rusehtava, josta pystyi päättelemään viinin olevan hieman keskivertoa vanhempaa, mutta äärettömän suuria elämyksiä viini ei tuottanut. Hieno laatuviini, mutta paras terä tuntui jo menneen.
4,5 pistettä viidestä.
Château Trimoulet 1959
Vuotta -59 pidetään yleisesti viimeisenä perinteisenä burgundilaisten vuotena, eikä kehitys ole välttämättä mennyt huonoon suuntaan. :)
Vaikka kyseinen vuosi olikin Bourgognessa säiden puolesta mahtava, tämä viini yllätti silti tanniinisuudellaan, jota oli vielä selkeästi jäljellä, vaikkei sitä ehkä lähes 50-vuotiaalta odottaisikaan. Tuoksu oli hieman petrolinen eikä erittäin miellyttävä. Tasapainoinen kuitenkin. Maku oli myös hennon tasainen ja yllätyksetön, sellainen joka vaatisi ruokaa seurakseen.
Itsekseen neljän pisteen arvoinen, mutta kyllä tätä mielellään pihvin seurana nauttisi.
Vaikka kyseinen vuosi olikin Bourgognessa säiden puolesta mahtava, tämä viini yllätti silti tanniinisuudellaan, jota oli vielä selkeästi jäljellä, vaikkei sitä ehkä lähes 50-vuotiaalta odottaisikaan. Tuoksu oli hieman petrolinen eikä erittäin miellyttävä. Tasapainoinen kuitenkin. Maku oli myös hennon tasainen ja yllätyksetön, sellainen joka vaatisi ruokaa seurakseen.
Itsekseen neljän pisteen arvoinen, mutta kyllä tätä mielellään pihvin seurana nauttisi.
Champangne Henriot 1969
Tätä viiniä tehtiin Henriotin viinitilalla kokeilumielessä vuosina 1967 ja 1969 100kpl tuplamagnumpulloja kumpaisenakin. Viinitila ei ollut edes tietoinen koko viinin olemassaolosta Pekka Nuikin ottaessa yhteyttä kyselläkseen lisätietoja kyseisestä pullosta. Arkistoja kaiveltuaan he löysivät kuitenkin kirjanpidosta merkintöjä kyseisestä pullotteesta ja nöyrästi pyysivät, että pullo toimitettaisiin heille, koska heillä ei tosiaan ollut tietoa edes kyseisen samppanjan olemassaolosta, saati sitten mausta. Noh, lupaus on lupaus ja se oli tehty viinimessuille, joten ei auttanut muuta, kuin korkata tämä (kuulemma huutokaupassa n. 8000e arvoinen) samppanja ja nautiskella sitä täällä kaukana pohjoisessa.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että kaikki aiemmat viittaukset samppanjan paahtoleipäisyyteen ovat suuresti liioiteltuja, sillä vasta tämä vanhus avasi käsitteen kokonaisuudessan minulle. Tuoksu on uskomattoman paahteinen, sisältäen hienosti yhdistyneitä pähkinän ja paahtoleivän tuoksuja. Silmissään pystyi melkein näkemään hyvän ranskalaisen maalaisleivän paahdetun pinnan kun viiniä tuoksutteli. Maussa oli hienostunutta aprikoosin makua ja pähkinöitä ja lievää suklaisuutta. Kuin vähäsuklainen Sacher-kakku tai jokin muu hieno jälkiruoka. Suutuntuma oli hapokas, mutta ei kovin kupliva, koska aika oli jo suurimmat hiilidioksidit ehtinyt viinistä nakertaa. Maun ollessa äärimmäisen herkullinen ei voi kuitenkaan tarpeeksi painottaa tuoksun paahteisuutta; se oli oikeasti käsittämättömän paahteinen ja puhdas.
Herkullinen samppanja, joka antaa hyvää perspektiiviä luonnehdinnalle "paahteinen".
5 pistettä viidestä. (98p/100)
Ensinnäkin täytyy sanoa, että kaikki aiemmat viittaukset samppanjan paahtoleipäisyyteen ovat suuresti liioiteltuja, sillä vasta tämä vanhus avasi käsitteen kokonaisuudessan minulle. Tuoksu on uskomattoman paahteinen, sisältäen hienosti yhdistyneitä pähkinän ja paahtoleivän tuoksuja. Silmissään pystyi melkein näkemään hyvän ranskalaisen maalaisleivän paahdetun pinnan kun viiniä tuoksutteli. Maussa oli hienostunutta aprikoosin makua ja pähkinöitä ja lievää suklaisuutta. Kuin vähäsuklainen Sacher-kakku tai jokin muu hieno jälkiruoka. Suutuntuma oli hapokas, mutta ei kovin kupliva, koska aika oli jo suurimmat hiilidioksidit ehtinyt viinistä nakertaa. Maun ollessa äärimmäisen herkullinen ei voi kuitenkaan tarpeeksi painottaa tuoksun paahteisuutta; se oli oikeasti käsittämättömän paahteinen ja puhdas.
Herkullinen samppanja, joka antaa hyvää perspektiiviä luonnehdinnalle "paahteinen".
5 pistettä viidestä. (98p/100)
Jadot Clos de Vougeot 1888
Kyllä, se on oikeasti 1888. Kiitos tämän viinin maistamiselle kuuluu Pekka Nuikille, hänen toimittamalleen Fine Scandinavia-lehdelle ja Viinilehdelle, jotka mahdollistivat ViiniExpo 2006:n yhteydessä Fine&Rare-tastingin, jossa tämäkin vanhus korkattiin.
Pulloon liittyy mielenkiintoinen tarina, jonka Pekka tastingissa kertoi, ja jonka yritän tähän parhaani mukaan jäljentää. Tämä viini nimittäin on belgialaisen ravintoloitsijapariskunnan kokoelmista 1930-luvulta. Tosin matkalla on ollut myös mutkia, sillä pariskunta ennen toista maailmasotaa muurasi talonsa kellariin valeseinän, jonka taakse he arvokkaimmat ja hienoimmat viininsä laittoivat piiloon. Nimekkäinä ravintoloitsijoina he pelkäsivät, että valloittavat joukot saattaisivat olettaa heiltä hyviä viinejä löytyvän, joten he ovelasti kätkivät osan pulloista pariin pienempään kätköön tontillensa. Eräänä iltana heidän ovelleen odotetusti koputtikin saksalaisten joukkio, joka odotetusti löysi pariskunnan puutarhaan ja vintille tekemät valekätköt, tyhjensivät ne ja veivät isännät keskitysleirille. Ravintoloitsijat eivät koskaan palanneet, mutta ajan myötä heidän talonsa myytiin useampaan otteeseen. Viimein vuonna 2002 kaksi belgialaista arkkitehtia päättivät muuttaa maalle ja ostivat tämän kyseisen rakennuksen itselleen. Aikansa mittailtuaan ja remonttia suunniteltuaan he ilmeisesti huomasivat, että alakerran kellarista puuttuu pari metriä ja päättivät ottaa selvää siitä, mitä tuossa suljetussa tilassa oikeasti onkaan kätkettynä. Voin vain kuvitella, miltä n. 500 pölyttynyttä ja 60 vuotta unohduksissa ollutta pulloa näytti kun seinä aukaistiin. Onnekkaiden sattumien ja hyvien verkostojen kautta Pekka kuitenkin onnistui haalimaan näitä kyseisiä Jadot:in pulloja omiin kokoelmiinsa ja vieläkin onnekaampia lienemme me, jotka pääsimme niitä nyt maistelemaan.
Viinin tuoksu on upea. Mahtavan mokkainen, komean kahvinen, elegantti ja sensuelli. Omalla tavalaan hitaasti huumaava. Väri on selkeästi ruskea, niinkuin vanhoissa viineissä kuuluukin. Väri oli jopa niin tumma, että pieni tilkka lasissa vilautteli samoja värejä kuin ohut tujaus coca-colaa lasin pohjalla. Tuoksussa ei hirveästi ollut hapettumisen merkkejä, mitä voidaan pitää jo harvinaisena tämän ikäluokan viineissä. Maku oli erittäin hienostunut. Hauraanoloinen, rusinainen, tasapainoinen ja kukkainen. Historiallinen.
Viiniä oli maistelussa neljä pulloa ja onnekseni satuin ehkä parhaiten säilyneen yksilön sisältöä lasiini saamaan.
Uskon, että tälle voi hyvällä omallatunnolla antaa täydet viisi pistettä.
Pulloon liittyy mielenkiintoinen tarina, jonka Pekka tastingissa kertoi, ja jonka yritän tähän parhaani mukaan jäljentää. Tämä viini nimittäin on belgialaisen ravintoloitsijapariskunnan kokoelmista 1930-luvulta. Tosin matkalla on ollut myös mutkia, sillä pariskunta ennen toista maailmasotaa muurasi talonsa kellariin valeseinän, jonka taakse he arvokkaimmat ja hienoimmat viininsä laittoivat piiloon. Nimekkäinä ravintoloitsijoina he pelkäsivät, että valloittavat joukot saattaisivat olettaa heiltä hyviä viinejä löytyvän, joten he ovelasti kätkivät osan pulloista pariin pienempään kätköön tontillensa. Eräänä iltana heidän ovelleen odotetusti koputtikin saksalaisten joukkio, joka odotetusti löysi pariskunnan puutarhaan ja vintille tekemät valekätköt, tyhjensivät ne ja veivät isännät keskitysleirille. Ravintoloitsijat eivät koskaan palanneet, mutta ajan myötä heidän talonsa myytiin useampaan otteeseen. Viimein vuonna 2002 kaksi belgialaista arkkitehtia päättivät muuttaa maalle ja ostivat tämän kyseisen rakennuksen itselleen. Aikansa mittailtuaan ja remonttia suunniteltuaan he ilmeisesti huomasivat, että alakerran kellarista puuttuu pari metriä ja päättivät ottaa selvää siitä, mitä tuossa suljetussa tilassa oikeasti onkaan kätkettynä. Voin vain kuvitella, miltä n. 500 pölyttynyttä ja 60 vuotta unohduksissa ollutta pulloa näytti kun seinä aukaistiin. Onnekkaiden sattumien ja hyvien verkostojen kautta Pekka kuitenkin onnistui haalimaan näitä kyseisiä Jadot:in pulloja omiin kokoelmiinsa ja vieläkin onnekaampia lienemme me, jotka pääsimme niitä nyt maistelemaan.
Viinin tuoksu on upea. Mahtavan mokkainen, komean kahvinen, elegantti ja sensuelli. Omalla tavalaan hitaasti huumaava. Väri on selkeästi ruskea, niinkuin vanhoissa viineissä kuuluukin. Väri oli jopa niin tumma, että pieni tilkka lasissa vilautteli samoja värejä kuin ohut tujaus coca-colaa lasin pohjalla. Tuoksussa ei hirveästi ollut hapettumisen merkkejä, mitä voidaan pitää jo harvinaisena tämän ikäluokan viineissä. Maku oli erittäin hienostunut. Hauraanoloinen, rusinainen, tasapainoinen ja kukkainen. Historiallinen.
Viiniä oli maistelussa neljä pulloa ja onnekseni satuin ehkä parhaiten säilyneen yksilön sisältöä lasiini saamaan.
Uskon, että tälle voi hyvällä omallatunnolla antaa täydet viisi pistettä.
keskiviikko 15. maaliskuuta 2006
Casillero Del Diablo Pinot Noir 2005
Joko viini on korkkivikainen, tai sitten tämä litku on aivan kamalaa. Tuoksussa on pistävä ja imelähkö tuoksu (korkkivika), mutta taustalla tuoksuu tammi. Maku on pistävä ja kirpeä, makeahko. Palaillaan tähän viiniin kun saadaan kunnollinen pullo tilalle. Puoli lasillista riittää tästä pullosta.
Hyvä esimerkki siitä, miksi ainakin edullisemmat viinit pitäisi pakata joko synteettisin tai kierrekorkein.
Kunnollisen yksilön arvosteluun pääsee tästä.
Hyvä esimerkki siitä, miksi ainakin edullisemmat viinit pitäisi pakata joko synteettisin tai kierrekorkein.
Kunnollisen yksilön arvosteluun pääsee tästä.
lauantai 11. maaliskuuta 2006
Simonsig Shiraz 2001
Etelä-Afrikasta tulee tämä kohtuuhintainen Shiraz. Väri on erittäin lupaava, syvä ja intensiivinen, hienon tummanpunainen. Voimakkaassa tuoksussa on miellyttävää maanläheisyytä, tammea ja hieman savuisuutta. Suutuntuma on hieman löysä mutta maku on täyteläinen, kaskinen (puuta ja savua) ja miellyttävä. Viinissä on melko runsaasti parkkihappoja, joten kieli kipristelee jonkin verran pelkkää nestettä lipitellessä. Kaipaisin rinnalle vaikka lammasta tai jotain muuta tummaa lihaa. Turhan raskas lipittelyyn, ruokaviiniksi erinomainen.
3,5 viidestä.
Alkosta, 10,83e 0,75l
3,5 viidestä.
Alkosta, 10,83e 0,75l
lauantai 4. maaliskuuta 2006
Chateau Carsin 2002
Chateau Carsin on suomalaisittain merkittävä viinitila, sillä se on tietääkseni ainoa suomalaisomistuksessa oleva tila Bordeauxissa (ja ylipäätänsä maailmassa). Suomalaisten viinientusiastien 90-luvun alussa ostama tila tuottaa maailmanluokan viinejä, joskin tuotannosta vastaa Australialainen Mandy Jones. Testissä tänään hieman alle 10-euroinen valkoinen Sémillon(80%) & Sauvignon Blanc(20%) -sekoitus jota tosiaan Alkostakin saa.
Viini on melko vaalea väriltään ja tuoksuu hedelmäiseltä ja raikkaalta. Suutuntuma on miellyttävä ja sopivan hapokas. Raikkaus on melko vallitseva piirre. Maku on tasapainoinen, melko kuiva ja hieman kirpeähkö. Jälkimaku on pitkä ja tasainen. Loistava viini lohikeiton seurana, yksinään melko voimakas. Sopii kyllä seurusteluviiniksikin.
3 pistettä viidestä.
Alkosta, 9,72e 0,75l
Viini on melko vaalea väriltään ja tuoksuu hedelmäiseltä ja raikkaalta. Suutuntuma on miellyttävä ja sopivan hapokas. Raikkaus on melko vallitseva piirre. Maku on tasapainoinen, melko kuiva ja hieman kirpeähkö. Jälkimaku on pitkä ja tasainen. Loistava viini lohikeiton seurana, yksinään melko voimakas. Sopii kyllä seurusteluviiniksikin.
3 pistettä viidestä.
Alkosta, 9,72e 0,75l
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
