Masi Bonacosta Valpolicella 2003

Viini on hieman hailakan punainen, kirkas ja kaunis. Väri ei ole kovinkaan intensiivinen vaan päästää melko paljon valoa lävitseen. Tuoksussa löytyy tasapainosta marjaa ja hedelmää. Tuoksu seurailee väriä, sillä sekään ei ole erityisen voimakas taikka täyteläinen. Miellyttävän hento kuitenkin. Maku jatkaa samoilla linjoilla: ei yllätyksiä, tasainen ja marjaisa, mukavan pyöreä kokonaisuus. Alkoholi ei maistu ollenkaan läpi ja jälkimakukin on makean mehumainen. Aivan loistava seurusteluviini, ei kaipaa välttämättä mitään kaverikseen, mutta hyvä maalaisleipä ja italialaistyyppiset alkupalat maistuivat hyvänä yhdistelmänä Masin kanssa.

3,5+ viidestä.

Alkosta, 9,39e, 0,75l

Plaisir de Merle Cabernet Sauvignon 2002

Tummaa ja hienoa. Väri on syvän viininpunainen, hieman lilahtava ja se jatkuu pitkälle, eli viini on todella tiivis väriltään. Tuoksu puolestaan tarjoilee tunnin dekantoinnin jälkeen tummia sävyjä, hentoa paahteisuutta ja kypsää boysenmarjaa. Tuoksussa on lievää alkoholin vivahdetta ja yrttisyyttä. Tuoksusta tulee mieleen Santa Fé:n loistava Pedros Blackened Steak, ja etenkin annokseen kuuluvat valkosipuliyrttiperunat. Kaiken kaikkiaan siis todella miellyttävä elämys nenälle. Maussa jatkuu sama tasapaino, joka henkii myös viiniä haistellessa. Siitä voi erottaa kypsiä tummia viinirypäleitä ja aavistuksen savua. Kokonaisuus on ihanan tasainen ja lauhkea ja maku täyttää suun harmonisena kokonaisuutena ensikosketuksesta rypälemäiseen jälkimakuun. Suutuntuma on samettinen ja maun hienoista vivahteista löytää joka siemaisulla jotain uutta. Loistava viini, toimi hyvin illalliseksi nautitun feta-tomaattipastan kera ja viihtyi myös juustotarjottimen äärellä. Mainio viini myös maisteluun ja lipittelyyn, kunhan sille antaa riittävästi aikaa avautua.

4,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 17,90e, 0,75l

Jacob's Creek Shiraz Cabernet 2004

Hienon punainen väri, tuoksu on hämmästyttävän makea tuoden mieleen punaiset säilykekirsikat ja miltei ylikypsän luumun. Lievää alkoholisuutta ja tammen vivahteita kantautuu myös nenään. Maku on hieman kahtiajakoinen. Toisaalta se on rehevä ja monivivahteinen, tamminen ja marjaisa, mutta taustalla on häiritsevästi alkoholia jonka maku lyö ikävästi läpi muuten harmonisesta kokonaisuudesta. Jälkimaku ei ole kovinkaan miellyttävä, kirpeä, huonolla tavalla paahtunut ja "rasittava".

Lampaan kanssa tämä viini tosin paljasti parempiakin puolia itsestään, mutta kauhean positiivista kokonaiskuvaa ei pullosta saanut.

Nihkeästi juuri ja juuri 2,5 pistettä viidestä.

Alkosta, 9,77e, 0,75l

Suomalaisia viiniblogeja

Nettiin ilmestyy näemmä salakavalasti aina silloin tällöin uusia kotimaisia viiniblogeja. Uusin täysin blogimuotoinen tulokas on ainakin alun perusteella hieman arvokkampiin viineihin ja niiden keräilyyn sekä yleisesti viiniharrastukseen liittyvä viinikellari. Edullisempia viinejä kohtalaisen rennolla otteella taasen maistelee pieni viiniblogi. Hiljattain myös Viini-Web lisäsi sivuilleen blogin, johon kuka tahansa saa kirjoitella. Nyt siis alkaa olla suomenkielistä blogitarjontaa jo jokaisessa hintaluokassa, mutta lisää varmasti mahtuu vielä.

Viiniblogi.fi toivottaa uudet viinibloggaajat tervetulleiksi! Mikäli blogilistan ulkopuolelta löytyy vielä muita viiniblogeja, olisi mukavaa, jos niistä viitsisitte vinkata vaikka tämän postauksen kommentteihin.

Veuve Clicquot Ponsardin Sec

Aiemman Brutin jälkeen oli tarvetta lisätä myös Veuve Clicquotin puolikuiva Sec blogiin, kun siitä jo niin paljon kertoili tuon kuivan samppanjan yhteydessä. Pulloa on "kypsytelty" kotona viinikaapissa puolisen vuotta ennen avaushetkeä (lue: odottanut sopivaa hetkeä) ja odotus palkittiin. Ulkonäöltään tämä kuohukka on hailakan kullankeltainen ja asiaan kuuluvalla tavalla tuhansilla pienen pienillä kuplilla itseään ilmaiseva samppanja. Tuoksussa oli aluksi vahvaa paahteisuutta, mutta kun viini sai levätä ja lämmetä lasissa, alkoi se vapauttamaan myös "lentomansikan" tuoksuja. (Siis sellainen keskellä talvea Stockan herkusta 20e/kg hintaan löytyvä ulkoisesti täydellinen mansikka, joka ei kuitenkaan maistu juuri miltään). Tuoksu on aavistuksen paahteisempi kuin brutissa, hennosti pähkinäinen. Suutuntuma on runsaan kupliva ja reilusti vaahtoava, kuitenkin miellyttävän pehmeä. Maussa on runsaasti hedelmää ja se on erittäin helposti lähestyttävä, rehellisen selkeän makuinen ilman sen suurempaa aromikkuutta ja vivahteikkuutta. Jälkimaku on hunajainen ja loppua kohden paahteisempi.

Ja kyllä, se oikea suomenkielinen kirjoitusasu on oikeasti samppanja. Ei siis shampanja, shamppanja tai sampanja. Valitettavasti.

4+ viidestä.

Alkosta, 36,20e 0,75l
Siljalta, 24,90e 0,75l

Casillero Del Diablo Pinot Noir 2005

Noniin, tällä kertaa on korkki pitänyt ja viini maistuu siltä miltä pitää. Tuoksussa on hieman marjoja, paahteisuutta ja alkoholia. Ihan luonnollistakin 14,5% vahvuiselle viinille. Suutuntuma on melko laiha, vesimäinen. Maku on miellyttävän marjaisa ja pehmeä, tosin korkeahko alkoholipitoisuus iskee maun loppuvaiheessa lävitse epämiellyttävänä. Viini on käytetty nopeasti melko voimakkaasti paahdetuissa tammitynnyreissä, joten maussakin erottuu tietty paahteisuus, mutta jotenkin se on irti kontekstistä ja lähinnä häiritsee. Jälkimaku on hieman samantyyppinen kuin taskulämpimässä kossussa. Viini tuntuu poukkoilevan sinne tänne eikä oikein tietävän, että miten pitäisi olla. Tasapaino, jota yleisesti viinistä haen ja arvostan on kaukana tästä. Pari palaa juustoa parantavat kokonaisuutta, korvaten osaltaan viinin puutteita, mutta en silti tätä vierailleni tarjoaisi.

Pinot Noir on yksi vaikeimmin viljeltävistä rypäleistä ja jos kasvuolosuhteet ja muu viinintekoprosessi eivät ole optimaaliset, vaikutus näkyy selkeästi heikohkossa laadussa, eli ei halpaa Pinot Noiria minulle, kiitos.

2 pistettä viidestä.

Alkosta, 9,98e 0,75l