Nugan Estate Durif 2002

Hieman epätavallisempi Durif-rypäle tällä kertaa käsittelyssä. Yhdysvalloissa tätä kutsutaan yleisesti Petite Shiraziksi. Alkon myyjän suositus kun miltei kaikki Zinfandelit oli normaalivalikoimasta käyty läpi. Durifia viljellään nykyään etupäässä Yhdysvalloissa ja Australiassa, sillä tiivisterttuiset hedelmät mätänevät helposti liian viileissä ilmastoissa. Durif on risteytetty Syrahista ja Peloursin-rypäleestä.

Tuoksu on eläväinen, nahkainen ja synkkä. Ylikypsää hedelmää. Suutuntuma on miellyttävä ja voimakas, mutta korkeahko alkoholipitoisuus(14%) maistuu läpi rikkoen kokonaisuutta. Maussa on aistittavissa paahtuneen tammen aromeja ja viini on melko hillomainen. Jälkimaku viipyy pitkään, mutta etanoli on ikävän voimakkaana läsnä. Ruokaviini esimerkiksi lampaan seuraan. Käy hätätilassa myös juustojen kumppaniksi, mutta kunhan jotain ruokaa tämän kanssa varaa, niin lasissa on ihan kelpo viini.

82p

Alkosta, 14,60e, 0,75l

Nicolas Feuillatte Brut Champagne

Kesä on kuohuviinien ja samppanjoiden aikaa, joten viiniblogi.fi on ottanut tämän kesän tavoitteeksi laajentaa samppanjatuntemustaan maistelemalla.

Tuoksussa on hennon paahteisia vivahteita, runsaasti hedelmää ja lievää voisuutta. Vartin lasissaolon jälkeen paahteinen aromi voimistuu hieman. Pirskahtelevan hunajainen ensikosketus tuo ihanan tunteen kielelle ja runsas kuplinta täyttää koko suun. Jälkimaussa korostuu ensin jykevähköt, puiset aromit jotka muutaman sekunnin kuluttua kuitenkin muovautuvat hennon hunajaiseksi ja silkkisen hennoksi kosketukseksi. Upean ylellinen malja- ja onnitteluviini.

En tiedä eroaako Viking Linella myyty pullo mitenkään muuten kuin etiketiltään alkon vastaavasta. "Specially selected for Viking Line" lukee etiketissä ja alkon sivuilta löytyvä pullo on selkeän sinisävytteinen kun taas merihenkisempi pullo on koristeltu keltaisin etiketein.

Pidän tästä enemmän kuin Veuve Clicquot:sta.

92p

Viking Line, 12e, 0,375l.
Viking Line, 21e, 0,75l.
Alkosta ilmeisestikin 27,90e, 0,75l.

Montenegron viinit

Noniin, nyt on pari viikkoa vierähtänyt ja lomaa olen pitänyt myös blogaamisesta, eli vaikka viinejä tulikin nautittua, pääpaino oli lomailemisessa ja vain vähän kalliimmasta viinilaadusta tuli kirjoiteltua jotain ylöskin. Yleiskatsauksena Montenegron viineistä voisi todeta, että laatu on todella hyvää. Yhtäkään viemärikelpoista viiniä ei tullut vastaan, vaikka kokeilimmekin supermarkettien 2e/litra -halppisviinejä. Kreikassa monet edullisimmat viinit kelpasivat korkeintaan ruuanlaittoon. Täällä kaikki tuntui juotavaksi tarkoitetulta.

Ehdottomasti suurin osa kaikesta viinistä on tehty Vranac-rypäleestä, jota ei hirveän usein tule vastaan. Ainakin Kroatiassa samaa punaista lajiketta viljellään myös. Rypäleessä itsessään on selkeästi potentiaalia ja kaupoissa näkyi tiettyjen pienten perhetuottajien pullotteita yli 50e/pullo. Jäi kuitenkin maistamatta, mutta "päätuottajan", Plantaze:n n. 15e hintainen Reserva osoitti, että rypäleestä voi myös laatuviiniä tehdä. Paras hinta-laatusuhde oli kuitenkin ihan perusvranacissa, 2,5e/0,75l. Alkosta ostettaessa tuosta voisi hyvinkin maksaa vajaan kympin pullolta.

Toinen suurempi rypäle Montenegrossa on Krstac, josta tuotetuista valkoviineistä tuli välittömästi mieleen Australian Rieslingit. Varsin onnistuneet rypälevalinnat ainakin paikallisilla viljeilijöillä on ja ilmastokin on suosiollinen.

Alla hieman muistiinpanoja Reservasta ja yleisvaikutelma peruslaadusta.

Plantaze Vranac Reserva 1998

Montenegron suurimman (ainakin sitä joka kaupan hyllyltä ja ravintolasta löytyy) tuottajan paras laatu on nyt arvostelussa. Väri ei ole kovinkaan tumma, punainen, jopa hieman rusehtava. Tuoksussa on mustetta ja ruusuisuutta. Maku ja suutuntuma ovat molemmat samettisen pehmitä. Hyvä tasapaino jatkuu koko maisteluprosessin ajan ja jälkimaku viipuu suussa kymmeniä sekunteja. Aromit ovat sekoittuneet hyvin toisiinsa ja alkoholikaan ei maistu läpi. Viini on selkeästi omimmillaan ruuan kanssa ja hintansa puolesta ehkä hieman ylihinnoiteltu kun vertaa esim. Pro Cordeen. Montenegrossa pullolla on hintaa hieman yli 13e, joten paikalliseen hintatasoon nähden varsin arvokasta, kun kaupasta saa lähes vastaavan tasoisia viinejä n. 5e pullo ja lipittelyyn sopivia maistuvan pehmeitä viinejä jopa parilla eurolla pullo. Silti kokeilemisen arvoinen viini ja loistava tuliaispullo.

88p

Plantaze Vranac 2004

Todella pehmeä, miellyttävä seurusteluviini. Loisto-ostos hintansa puolesta (n. 2,5e). Ei maistu teollisesti tuotetuilta, vaan on lämpimän kotikutoisen oloista.

83p

Plantaze Vranac Pro Corde 2004

Tämä viini oli sitten taas niin selkeä ruokaviini kuin olla ja voi. Kannattaa ottaa ravintolassa, toimii loistavasti paikallisen keittiön antimien kanssa (grillatut liharuuat). Yksikseen viini on kuitenkin liian hapokasta ja särmikästä, eli hotellille kannattaa ottaa perusvranacia, mutta ravintoloissa keskittyä Pro Cordeen.

Montenegro

Viiniblogi.fi tulee olemaan seuraavat pari viikkoa lepotilassa kun ylläpito lähtee kahdeksi viikoksi tutustumaan Montenegroon. Tarkoituksena olisi kirjata myös havaintoja paikallisesta viinikulttuurista, vaikka pääasiassa lomailemaanhan sinne tietenkin lähdetään. Yhtään kuuluisaa viiniä ei Montenegrosta tietääkseni ole kotoisin, mutta Barcelonan ja Rooman korkeudella kulkevat leveysasteet lupailevat suotuisaa ilmastoa myös viininviljelylle. Matkapäiväkirjaa kirjoitamme todennäköisesti graafisesti erittäin raskaille Tulipahan käytyä -matkasivustoille, mutta kirjoittanen jotain ihan viinispesifistä juttua myös tänne. Loman aikana ei ole tarkoitus sivuja päivittää, mutta parin viikon kuluttua toivottavasti täältäkin löytyy pieni viiniaiheinen tietopaketti Montenegrosta.

Hyvää lomaa kaikille!