Pétrus 1973

Edellisen postauksen d'Yquemin ja kypsän Pétruksen jälkeen suuntana lienee enää Romanée Conti... Lentokentän uudessa Wine&View -baarissa ei DRC:tä kuitenkaan tarjolla ollut, mutta jotenkaan en yllättyisi vaikka sitäkin siellä jonain päivänä laseittain tarjottaisiin.

Baarin toinen taustavaikuttaja Pekka Nuikki toteaa lakonisesti Fine 2/2006:ssa pullotteesta seuraavaa: "1973 (90p), 1978 (94p) ja 1979 (85p) ovat melko miellyttäviä, eivät kuitenkaan sen suurempia."

Varmasti kokemuksen ja legendaaristen, monumentaalisten viinien maistelun yhteydessä oma asteikko muuttuu yhä kriittisemmäksi varsinkin tuon yläpään osalta, mutta ensimmäisenä Petruksena - ja ensimmäisenä kypsänä huippuviininä - kokemus on kyllä tavalliselle viininmaistelijalle jotain todellakin suurempaa.

Viinin väri on selkeästi jo hieman ikääntyneempi vilautellen ruskeita sävyjä. Tuoksussa on selkeää tupakanlehteä ja kypsää vadelmaa. Todella miellyttävä tuoksu. Maku on tasapainoinen ja tanniinirakenne ällistyttävän harmoninen. Viini on raikas, hieman vadelmainen ja kaikkineen varsin upea elämys. Jälkimaussa on taas herkullista kahvin aromia ja ainakin kuvittelin maistelevani tuota makua vielä nostaessani matkalaukkuani pois lentokenttäbussista. Varsin pitkä jokatapauksessa.

Paras maistamani punaviini tähän mennessä ja Pétrus todella lunasti lupauksensa varsin korkeista odotuksista huolimatta. 98 pistettä.

Mielenkiintoista olisi päästä maistamaan vaikka vuoden 1947 tai 1961 pullotetta, jotka varsin legendaarisina tunnetaan. Sillä tämän maistuessa näinkin mieleenpainuvalta voin vain jäädä haaveilemaan noista. Niitä kun ei taida alle neljälläkymmenellä eurolla päästä maistamaan, toisin kuin tätä.

Lentokentän viinibaarissa oli paljon muitakin varsin herkullisen oloisia kypsiä viinejä, mutta jo nyt matkalaukkuni teki hihnalla varmaan viisi ylimääräistä kierrosta allekirjoittaneen istuessa mykistyneenä viinilasin äärellä. Hyvä syy matkustaa ulkomaille. Huippuviinejä pääsee maistelemaan baarin aukioloaikojen puitteissa, jotka ovat klo 6.00-20.00. Kuulemma tarvittaessa kuitenkin venyvät jos tarvetta on.

Château d'Yquem 1999

Viineistä ehkä legendaarisin, joten odotukset olivat taivaissa ja valitettavasti täytyy todeta, että viini ei ensi-istumalta niitä täyttänyt. Loistava viini, paras makea viini ikinä, kyllä, mutta silti odotusarvo oli aika korkealla ja todellisuus hieman karu. Tuoksussa on Sauternesille tyypillistä jalohometta ja kukkaisia tuoksuvivahteita. Maku on suuntäyttävä, mutta näin nuoressa viinissä hapot vielä ovat melko voimakkaat ja tuovat ikävän "piikin" makuun nielaistessa. Jälkimaku maistuu suussa miltei loputtomiin ja viini on yksinkertaisesti herkullinen. Silti jotain jää puuttumaan.

...kunnes vierelle ottaa palan Roquefortia. Voi luoja, mikä makujen tasapaino ja täydellinen yhdistelmä suussani onkaan! Nyt alan ymmärtää tämän viinin suuruutta, mutta silti olen hieman kahden vaiheilla tämän kanssa. Olisi mukava päästä maistamaan joko huomattavasti vanhempaa vuosikertaa tästä tai sitten jotain tuoretta huippuvuosikertaa, kuten vaikka 2001:tä. Ehdottomasti kuitenkin maistamisen arvoinen kokemus, mutta jos teillä tätä tosiaan on kaapissanne, niin ostakaa rinnalle pala Roquefortia. Se avaa portin aivan uusiin makunautintoihin.

Sauternesin viinit ovat miltei ikuisia ja niitä kelpaa säilytellä seuraaviin tai vaikka sitä seuraaviin pyöreisiin juhlavuosiin. Hapokkuutensa puolesta viini selkeästi kaipaisi kuitenkin pitkää säilytystä kellarissa.

94 pistettä, Alkosta 134,20e, 0,375l (vk. 1995). Stockan alkossa on saatavilla myös 1997:aa hieman kalliimmalla hinnalla.

Château Rauzan-Ségla 1999

Vuorossa astetta arvokkaampaa Margauxia. Värissä on aistittavissa hienovaraisia tiilen sävyjä. Tuoksu on todella monivivahteinen ja viettelevä, kypsää kirsikkaa. Suutuntuma ja maku on todella pehmeä ja upean tasapainoinen. Hienostunut ja ylväs. Erittäin pehmeät tanniinit ja pitkä ja herkullinen jälkimaku. Nautiskeluviini jo sellaisenaan, mutta herää todella henkiin vasta ruuan kanssa.

95 pistettä.

Tuottajan kotisivu

Chateau Val Joanis 2004

Pitkästä aikaa kotioloissa nautittua ja blogattua viiniä. Väriltään hieman violettiin menevä ja tuoksultaan muikean kirsikkainen ja miellyttävä viini. Maku on täyteläinen, pehmeä, notkea ja hedelmäinen. Etäinen lakritsavivahde löytyy myös mausta. Jälkimaku on melko pitkä ja miellyttävä. Suussa juuri nielaisun jälkeen viini tosin muistuttaa itsestään melko karvaalla maulla, joka hieman rikkoo tunnelmaa. Varsin hyvä viini, muttei mitenkään erikoinen. Tällä kertaa pullon sisälmys löysi itselleen kuitenkin kodin burgundinpadasta ja siinä yhteydessä toimi äärettömän hyvin. Kaipailee kuitenkin ruokaa seurakseen.

86 pistettä.

Alkosta, 10,60e, 0,75l

Foxy & Funky

Foxyn tehotytöt ovat laittaneet käyntiin myös oman maahantuontifirman, Funky Wine Importsin. Mukana toiminnassa on myös vuoden 2004 parhaaksi Alko-myyjäksi valittu ja Viini Helsinkiä pyörittävä Jarno Malmberg. Alkuun valikoima näyttää hieman suppealta, mutta lisää tuottajia on kuitenkin luvassa vielä kevään mittaan. Valikoima vaikuttaa erittäin lupaavalta kuitenkin jo nyt, sillä esimerkiksi 100% Pinot Meunier -samppanjaa ei taida hirveän monesta paikasta Suomessa saada ja ei se maailmallakaan tunnu kovin yleinen ilmestys olevan. Myös Slovenialaiset viinit tuntuvat melko rohkeilta valinnoilta. Välitöntä vaikutustahan tällä ei tietenkään Alkon tai ravintoloiden valikoimiin ole, mutta innolla jään odottamaan minkälaisia viinejä tulevaisuus tuo tuota kautta tullessaan.