Viini, josta tuskin kukaan on kuullut mitään. Tarjottiin Fine&Rare-tastingissa ylimääräisenä jokerina, mahdollisesti siksi, että vuoden -64 Barbaresco Bersano oli valitettavasti mennyt juomakelvottomaksi.
Viinin tarina on ehkä mielenkiintoisempi kuin viini itse, joten jaan senkin hatarien muistikuvieni mukaan teillekin.
Ranskalainen viinitila, jolla oli pieniä tiluksia ympäri maata halusi laajentaa varastotilojaan, mutta esteenä oli suvun hautausmaa, joka rajasi nykyisiä kellareita. Liiketoiminta ajoi kuitenkin perhearvojen edelle ja päätös kuitenkin tehtiin arkkujen ja esi-isien siirtämisestä, joten varovaiset kaivuut aloitettiin. Suurin osa arkuista saatiinkin siirrettyä ehjänä sivuun, mutta yksi oli maan povessa lahonnut sen verran, että siirrettäessä arkku hajosi säpäleiksi ja kaikkien hämmästykseksi sieltä ei pudonnutkaan mädäntyneitä luita vaan viinipulloja. Tarkemman tutkiskelun jälkeen löydettiin pari muutakin pulloilla täytettyä arkkua ja pulloja kaivettiin yhteensä 250 kappaletta maan uumenista. Osa jäi tilan omistukseen ja osa myytiin hyväntekeväisyyteen ja sitä kautta nämäkin pullot päätyivät meidän maisteltavaksimme.
Sauternesin alueella toiminut pientuottaja oli valmistanut makeaa valkoviiniään kaikessa hiljaisuudessa nauttimatta suurta kunnioitusta, vaikka tuottamansa viini onkin näin jälkikäteen arvoiotuna varsin erinomaista. Väri on hienon keltainen, tuoksu hunajainen/nektarinen, pehmeä, lempeä ja makea. Maultaan viini on erittäin rauhallinen ja kokonaisvaltainen, ei kuitenkaan liian makea. Erinomainen jälkiruokaviini.
4,5 pistettä viidestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti