Jadot Clos de Vougeot 1888

Kyllä, se on oikeasti 1888. Kiitos tämän viinin maistamiselle kuuluu Pekka Nuikille, hänen toimittamalleen Fine Scandinavia-lehdelle ja Viinilehdelle, jotka mahdollistivat ViiniExpo 2006:n yhteydessä Fine&Rare-tastingin, jossa tämäkin vanhus korkattiin.

Pulloon liittyy mielenkiintoinen tarina, jonka Pekka tastingissa kertoi, ja jonka yritän tähän parhaani mukaan jäljentää. Tämä viini nimittäin on belgialaisen ravintoloitsijapariskunnan kokoelmista 1930-luvulta. Tosin matkalla on ollut myös mutkia, sillä pariskunta ennen toista maailmasotaa muurasi talonsa kellariin valeseinän, jonka taakse he arvokkaimmat ja hienoimmat viininsä laittoivat piiloon. Nimekkäinä ravintoloitsijoina he pelkäsivät, että valloittavat joukot saattaisivat olettaa heiltä hyviä viinejä löytyvän, joten he ovelasti kätkivät osan pulloista pariin pienempään kätköön tontillensa. Eräänä iltana heidän ovelleen odotetusti koputtikin saksalaisten joukkio, joka odotetusti löysi pariskunnan puutarhaan ja vintille tekemät valekätköt, tyhjensivät ne ja veivät isännät keskitysleirille. Ravintoloitsijat eivät koskaan palanneet, mutta ajan myötä heidän talonsa myytiin useampaan otteeseen. Viimein vuonna 2002 kaksi belgialaista arkkitehtia päättivät muuttaa maalle ja ostivat tämän kyseisen rakennuksen itselleen. Aikansa mittailtuaan ja remonttia suunniteltuaan he ilmeisesti huomasivat, että alakerran kellarista puuttuu pari metriä ja päättivät ottaa selvää siitä, mitä tuossa suljetussa tilassa oikeasti onkaan kätkettynä. Voin vain kuvitella, miltä n. 500 pölyttynyttä ja 60 vuotta unohduksissa ollutta pulloa näytti kun seinä aukaistiin. Onnekkaiden sattumien ja hyvien verkostojen kautta Pekka kuitenkin onnistui haalimaan näitä kyseisiä Jadot:in pulloja omiin kokoelmiinsa ja vieläkin onnekaampia lienemme me, jotka pääsimme niitä nyt maistelemaan.

Viinin tuoksu on upea. Mahtavan mokkainen, komean kahvinen, elegantti ja sensuelli. Omalla tavalaan hitaasti huumaava. Väri on selkeästi ruskea, niinkuin vanhoissa viineissä kuuluukin. Väri oli jopa niin tumma, että pieni tilkka lasissa vilautteli samoja värejä kuin ohut tujaus coca-colaa lasin pohjalla. Tuoksussa ei hirveästi ollut hapettumisen merkkejä, mitä voidaan pitää jo harvinaisena tämän ikäluokan viineissä. Maku oli erittäin hienostunut. Hauraanoloinen, rusinainen, tasapainoinen ja kukkainen. Historiallinen.

Viiniä oli maistelussa neljä pulloa ja onnekseni satuin ehkä parhaiten säilyneen yksilön sisältöä lasiini saamaan.

Uskon, että tälle voi hyvällä omallatunnolla antaa täydet viisi pistettä.